~Are You Jealous?~ Part 27

Luciana:
"Minä varmaan kuolen kohta!!"
Huuto kaikui yhtäkkiä tyhjästä. Olin ensikertaa tajuissani lentokentän jälkeen. Makasin pehmeässä sängyssä, mukavasti melkein istuma-asentoon tuettuna.
"Herätät koko sairaalan" tuttu ääni tokaisi.
"Minkäs sille voi jos teen kuule kuolemaa!" Vielä tutumpi ääni kähisi ja avasin silmäni yhtäkkiä.
Olin melko hämärässä sairaala huoneessa. Räpyttelin silmiäni hetken ja näin sitten Harryn ja Hollyn. Harry istui penkillä ja puristi polveaan kärsivä ilme kasvoillaan. Holly puolestaan tajusi minun olevan hereillä.
"Luci!!! Vihdoinkin! Et kuule arvaakkaan mitä sotkua on tapahtunut!!" Hän kiljahti ja ryntäsi halaamaan minua. Räpyttelin edelleen vähän typeränä silmiäni. Harry tuli Hollyn perässä ja istui sänkyni päähän.
"Miksi sinä olit kuolemassa?" Kysyin häneltä pokkana.
"Hän kaatui rappusissa ja löi polvensa!" Holly vastasi ja näytti Harrylle kieltä.
"Se sattui! Osui varmasti hermoon!" Harry vastasi ja osoitti polveaan.
"Aaa.. Hetkonen.. Missä Louis on!?" Tokaisin.
"No en onneksi kovin kaukana" Louis nauroi ja käänsin päätäni. En ollut edes tajunnut, että huone oli isompi. Louis istui samanlaisessa sängyssä kuin minä, kahden metrin päässä. Olin niin helpottunut kun näin hänet.
"Huh... Myrkyttivätkö ne sitten sinutkin!?" Kysyin häneltä ja muistelin myrkyn aiheuttamaan kipua..
"Kyllä, mutta ne vartijat ja hoitajat saivat meidät molemmat tänne ilmeisesti tosi nopeasti! Joku myrkkyasiantuntija tunnisti myrkyn ja vasta-aineet löydettiin juuri ajoissa! Mikä olikin aika hyvä!" Louis naurahti ja tuli istumaan sänkyni reunalle.
"Missä me oikeen ollaan? Ja kuinka pitkään olen ollut tajuttomana?" Jatkoin kyselemistä ja jotenkin vaistomaisesti tartuin Louisin käteen. Oli ihana tuntea tuttu lämpö.. Olin jo pelännyt, etten tuntisi sitä enää koskaan.
"Meidät lennätettiin Lontooseen! Äitisi halusi välttämättä saada meidät tänne mahdollisimman pian! Siitä on kai.. Kolme päivää? Sinä olit tajuttomana pidempään, koska ne paketit hajosivat vatsassasi kun myrkky levisi! Mutta ne kaikki poistettiin!" Louis kertoi hymyillen edelleen.
"Eli kaikki on hyvin?"
"Jep! Poliisit ottivat sen jengin kiinni! Paitsi Marieta ei pidätetty!"
En ollut varmaan koskaan ollut yhtä helpottunut. Hirvein kokemus oli vihdoin päättynyt! Ja kumpikin meistä oli hengissä!
"Täytyy kyllä myöntää, että koko tämä homma oli hulluimpia juttuja mitä olen koskaan kuullut!" Holly totesi ja Harry nyökkäsi mukana.
"En edes aluksi voinut uskoa sitä! Mutta... Värjääthän hiukset takaisin ruskeiksi? En halua olla talon ainut ruskeahiuksinen!" Harry valitti, kun oli aikansa tuijotellut värjättyja hiuksiani.
"Voisin ihan kiusaksi jäädä blondiksi!! Paitsi että juurikasvu inhottaa, joten sinun ei tarvitse olla sitten yksin!" Tuhahdin ja Harry näytti ihmeellisen iloiselta. Tai sitten hän vaan oli helpottunut aivan niinkuin me kaikki.





Tää on tylsä ja kaikkee ja varmaankin tää on kans tokavika osa!