~Never Give Up~ Part 4

Niall:
Valitsin random chätistä yhden ja lähetin tervehdyksen. Hetken odottelun jälkeen tuntematon chättikaverini vastasi.
"Mitäs kuuluu?" Kysyin, viritellen keskustelua ylle.
"Ei oikein hyvää :/" anonyymi vastasi ja tartuin tähän lauseeseen heti. Olin tehnyt tätä ennekin, joten tiesin miten keskustelua saisi pidettyä yllä.
"Mitä on tapahtunut?:("
"Ei mitään sellaista missä kukaan voisi auttaa.."
Kirjoitustavasta osasin jo päätellä, että puhuin tytön kanssa. Yksi Alecin kriteereistä oli siis täytetty.
"Oletko ihan varma? Eikös jutteleminen yleensä paranna oloa? :)" vastasin ja toivoin, että tyttö tarttuisi lauseeseeni.
"Ei ole paljonkaan kokemusta.. Mutta selitän sinulle kuitenkin. Isäni on alkoholisti, ja äitini olin paikasta en tiedä. Iskä on joka päivä kännissä, eikä välitä minusta tai mistään muusta ollenkaan. Olen ymmärtääkseni masentunut ja viiltelen.. Ei kuulosta kovin järkevälle vai mitä?:/" tyttö kirjoitti ja huomasin heti, että olin osunut kultasuoneen. Tytön oli oltava nuori ja näköjään kukaan ei häntä pahemmin kaipaisi jos hän sattuisi katoamaan Alecille.
"Otan osaa :(x Auttaako viiltely sinua tässä tilanteessa?"
"Ei.. Mutta se on ainut keino jolla pääsen hetkeksi pois tästä maailmasta"


Darcia:
Ihmeekseni juttelemaan tullut ihminen, en tiennyt sukupuolesta, oli mukava ja häntä näytti oikeasti kiinnostavan. Oli tietysti tosi tyhmää alkaa vuodattaa syvimpiä tunteitaan ja salaisuuksiaan tuntemattomalle, mutta huomasin että se todella helpotti. Sain puhua minua kauhistuttavista asioista, ja ne alkoivat heti tuntua paremmilta.
"Sinun pitäisi lopettaa. Tiedän että se on vaikeaa, mutta pakeneminen kivulla ei voi olla hyväksi :/" henkilö vastasi ja tiesin että hän oli oikeassa. Viiltely ei parantanut kenenkään tilannetta..
"Kiitos. Tämä merkitsee todella paljon minulle, kun saan puhua jollekulle ketä kiinnostaa!:)" vastasin ja tosiaankin tarkoitin joka sanaa. Olin aikaisemminkin puhunut netissä random ihmisille, mutta tuli heti selväksi, ettei kukaan ollut oikeasti kiinnostunut juttelemaan tällaisen ihmisraunion kanssa..
"Autan ihan mielelläni! Olen muuten Niall!:)"
"Darcia :)" vastasin Niallille. Ihme, että joku 'miespuolinen' oli näin mukava minulle.
"Nätti nimi!;) Minä täytin juuri kaksikymmentä!" Niall lähetti ja jotenkin mieleeni ilmestyi pitkä tumma hiuksinen mies. Halusin tietää hänestä lisää!
"Kiitos :3 minä olen vasta kahdeksantoista -.- ja kotoisin Lontoosta!"
"Eihän kahdeksantoista ole vielä paha!;D minä olen Mullingarista!"
"Woow aito irkku?xD"
"Todellakin!!:D" Niall vastasi ja minun teki kokoajan mieli puhua hänen kanssaan enemmän. Hän oli jotenkin todella lämpimän ja mukavan oloinen! Minun oli paljon helpompi puhua hänen kanssaan kuin kenenkään muun!
"Minun pitäisi nyt kyllä mennä.. Mutta haluaisitko sinä jatkaa juttelua? Voin antaa sinulle puhelin numeroni!:)" kysyin vähän ujosti. Toivoin todella että Niall haluaisi!!
"Joo tottakai!:D" Niall vastasi ja henkäisin helpotuksesta. Vaihdoimme numeroita ja suljin keskustelun.
Minulla oli yhtäkkiä parempi olo kuin moneen kuukauteen! En halunnut intoilla vielä, mutta tahdoin kovasti jatkaa ystävystymistä Niallin kanssa!!




Teinki jo tänään seuraavan!! Joo oon ihan sairaan väsyny ( olin yökylä synttäreillä eikä me nukutti yhtää xD oon ollu kohta hereillä melkei 35 tuntii putkeen xD) mut siis taidan jatkaa sitte taas huomenna!