~Are You Jealous?~ Part 22

Holly:
"He eivät ole täällä!!" Valitin varmaan viidettä kertaa, kun olimme jo monta tuntia ajaneet ympäriinsä.
"No älä!" Harry ärähti takaisin, aivan yhtä väsyneenä kuin minäkin. Minua ärsytti ja palelin kaiken lisäksi.
"Ehkä he ovat jossain Zaynin luona tai jotain! Kyllä aamulla he ilmaantuvat!" Huokaisin ja katsoin Harryä kulmieni alta kädet puuskassa.
"Onko pakko valittaa kokoajan!?" Harry tiuskaisi ja kääntyi tiellä uu-käännöksen.
"En minä valita!! Tämä on vain helvetin turhaa hommaa!" Kivahdin takaisin.
"Tuki jo turpasi" Harry käski ja tuijotti tietä. Suljin kiukkuisena suuni ja tuijotin sivupelistä taaksemme.
Harry osasi olla ihana ja mukava, mutta ilmeisesti väsymys ja huoli tekivät hänestä mahdottoman yhdistelmän. Ajoimme pari kilometriä hiljaisuuden vallitessa.
"Olen pahoillani"
Käännyin Harryyn päin ja kohotin kulmiani. Harry katsoi minuun ja näytti todentotta olevan pahoillaan. En minäkään jaksanut kiukutella..
"Ei se mitään.. Itseppä menin ärsyttämään" myönsin ja hymyn pilkahdus ilmaantui Harryn kasvoille.
"Hah.. No mutta tästä ei ole hyötyä.. Mennään takaisin kotiin ja aloitetaan huomenna uudestaan" Harry sanoi ja hymyili minulle. Vastasin lämpimään hymyyn ja taas tyytyväisenä katselin tielle. Huomenna heidät löydettäisiin aivan varmasti. Aamulla näkisi paljon paremmin ja poliisit olisivat apuna!



Luciana:
"Käsi tähän" Jengipomo käski ja laskin vapisten käteni pöydälle hänen eteensä. Miehellä oli kädessään veitsi ja pieni metallinen laatta.
Kaksi muuta miestä ilmaantui luoksemme ja tarttui minua toisesta kädestä ja harteista. Minut pidettiin liikkumattomana, kun pomo kohotti veitsen ja viilsi paljastettuun olkavarteeni parin sentin pituisen viillon. Kipu oli huumaava, mutta en aikonut itkeä. En haluaisi näyttää heille, että pelkäisin. Hammasta purren ja kiivaasti hengittäen odotin, kun pomo tunki laitteen ihon alle. Heti sen jälkeen Marie ilmestyi luoksemme ja tottuneen näköisesti tikkasi haavan kiinni.
Yleensä kiljuin jo, kun neulanpää pikkuruisen tökkäsi sormeani, mutta nyt olin vaiti. Marie ompeli puuduttamatonta kättäni isolla neulalla.
Tämän jälkeen käden ympärille laitettiin side ja paitani hiha laskettiin päälle. En uskaltanut liikuttaa kättä senttiäkään kivunpelossa. Nousin tuolista ja kävelin suoraa päätä huoneen nurkassa seisovan Louisin luo. Hänen kätensä oli hoideltu ennen minua.. Sen katseleminen oli varmasti yksi kauheimmista asioista...
Painoin itseni varovasti Louisin rintaa vasten ja tunsin kuinka hän kietaisi vahingoittumattoman kätensä vyötäisilleni. Olisin halunnut jäädä siihen, turvaan, mutta narkkarit repivät meidät pian liikkeelle..
"Kerrataampa vielä. Käyttäydytte normaalisti koko matkan ajan. Ensiksi menette Lontoon tulliin ja suoraan kassalle numero 19. Mies tietää jutun ja päästää teidät läpi... Sitten New Yorkissa menette uudestaan tulliin ja pääsette siitä läpi, jos pysytte rauhallisina. Sen jälkeen luovutatte paketit!" Pomo selitti inhottavan nautiskellen. Hänestä taisi olla mukavaa katsoa kärsimystämme!
"Muistakaahan sitten. Nuo koneet käsissänne eivät näy metallin tarkastuksessa. Se kertoo meille tarkasti missä olette ja mitä teette. Se tietää jo sydämen sykkeestänne aiotteko karata. Ja jos aiotte, yksi napin painallus ja olette kuolleita" Pomo hymyili ja muut jengiläiset taluttivat meidät ulos talosta. En heti tunnistanut paikkaa missä olimme, mutta kaupungin laidalla ainakin. Oli aikainen aamu, auringon oranssista sävystä päätellen.. Enempää en ehtinyt miettiä, kun meidät sullottiin vieretysten mustan auton takapenkille. Välittömästi kuski lähti liikkeelle ja kaasutti reilusti ylinopeutta.
"Muista hengittää" Louis käski yhtäkkiä. Hän oli huomannut kuinka pitelin kivuliasta kättäni kokoajan paikallaan. Neuvoa seuraten keskityin hengittämään. Kipu laantui hiukan, muttei kadonnut minnekkään. Painoin pääni Louisin hartiaa vasten ja suljin silmäni. En ollut koko yönä nukkunut hetkeäkään, tajuttomuutta lukuunottamatta. Auton hurina oli yllättävän rauhoittavaa... Nukahdin pian sen jälkeen kun Louis oli alkanut silittämään hiuksiani.. Se tuntui, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja että olin kotona..




Kesti kyllä vähän, mutta seuraava tulee sitte varmaan huomenna!