Niall:
Heräsin aamulla siihen kun Liam tökki minua. En ollut mikään aamuihminen mutta kohotin silti päätäni ja katsoin häneen silmiäni siristellen. "Heräsithän sinä viimein! Ajattelin että lähtisimme kaikki tänään yhdessä jonnekkin!" Liam sanoi ja meni avaamaan verhot. Auringon valo häikäisi koko huoneen ja haukotellen hieroin kasvojani. "Minne ajattelit?" Kysyin vaimeasti. Minua ei huvittanut lähteä minnekkään.. Pelkäsin että itsehillintäni pettäisi taas. En pysty tekemään mitään kun haistoin veren.. Ruumiini toimii itsekseen ja minulle tulee hirveä olo jos en silloin saa juodakseni.. "Ajattelin että menisimme vaikka Lontooseen" hän vastasi ja näytti hetken miettivältä. "Mitä nyt?" Kysyin kummissani ja nousin istumaan. "Muistat varmaan sen tytön sieltä kujalta eilen..?" Hän kysyi vältellen. En ollut aivan varma mitä eilen tapahtui mutta hämärästi muistin tummahiuksisen tytön makaamassa verisena kujalla... Kurtistin kulmiani. "Suurinpiirtein..kuinka niin?". "No minä toin hänet tänne ja me hoidimme hänen haavansa.. Ajattelin että hän voisi tulla mukaan." Liam selitti ja istuin vierelleni sänkyyn. "Pidätkö sinä hänestä?" Kysyi uteliaana. Liam katsoi minua hymyillen ja vastasi:"En, hän on kyllä mukava mutta en sillä tavalla". "Nojaa kyllä minulle varmaan käy.." Vastasin mutisten. Tyttö oli ihminen.. Ja jos hän saa pienenkin haavan.. Pelkäsin mitä saisin aikaan.. "No hyvä. Mennään alakertaan, kaikki muut ovat jo heränneet!" Liam tokaisi ja lähti ovelle.
Katherine:
Kun heräsin tänä aamuna, huomasin että vaatteeni näyttivät hirveiltä. Toppini oli rispaantunut, samoin uudet farkkuni.. Mutta onneksi Paul oli antanut minun lainata heidän vaatteitaan. Olin sonnustautunut vaaleisiin farkkuihin ja raidakkaaseen pitkähihaiseen. Vaatteet olivat kyllä liian isot mutta eipä sillä ollut niin väliä. Olin syönyt alakerrassa Paulin kanssa pekonia ja kananmunia. Hän oli loistava kokki! Muut pojat lukuunottamatta Niallia olivat nousseet hieman myöhemmin ja tulivat olohuoneeseen luokseni. Kun Liam ehdotti retkeä Lontooseen, epäröin hetken.. Olin tuntemattomien luona.. Mutta kaikki vakuuttivat ettei mitään tapahtuisi niin suostuin. Katselimme telkkaria kun kuulin askelia portaista. Liam ja Niall tulivat alakertaan. Niall näytti täysin erilaiselta kuin eilen illalla. Hän hymyili hieman ja vähän ujosti katsoi alas. "Niall tässä on Kat" Liam esitteli ja tervehdimme toisimme. "No mutta nyt kun kaikki tuntevat toisensa me voimme lähteä!" Harry ilmoitti ja pomppasi ylös nojatuolistaan. "Paul! Eikös se seitsemän hengen auto ole autotallissa?" Louis kysyi huutaen ovelta. Paul nyökkäsi ja Louis katosi ulos. Me muut lähdimme pakkaamaan tarpeellisia tavaroita kuten lompakkoja. "Kat! Haluatko ihan naisten farkut?" Harry kysyi nauraen kun olimme eteisessä. Katsoin alas ja sitte häntä. "Onko teillä sellaisia?" Kysyin kummissani. "Ei normaalisti, mutta Gemma unohti tänne yhdet. Hän on siskoni" Harry selitti ja lähti hakemaan niitä yläkerrasta. Farkut olivat vaalean siniset ja istuivat melkein täydellisesti päälleni. Louis tööttäsi pihalla ja me kaikki tulimme ulos. "Jos minä ajan ja Liam tulee etupenkille" Paul ehdotti ja se kävi meille kaikille. Autossa oli takakontissa vielä kaksi penkkiä joten mahduimme sopivasti. "Mitä jos Kat ja Niall menisivät lyhyinpinä takakontti penkeille?" Harry ehdotti. Katsahdin vaivihkaa Nialliin. Hän nyökkäsi hiljaa. "Kyllä se käy" vastasin ja me kaikki pakkauduimme kyytiin. Takakontti oli tosi ahdas ja polveni osuivat takapenkkien selkään. Niall oli vain viiden sentin päässä käsivarresta. Minä hieman jännitin hänen seurassaan.. En vieläkään tiennyt mitä tapahtui viime yönä.. Mitä hän oikein meinasi kujalla? Onneksi automatka ei ollut pitkä ja se sujui nopeasti kun nauroimme Louisin ja Harryn vitseille. He kaikki olivat tosi mukavia ja viihdyin heidän kansaaan. Niallkin alkoi piristyä ja hän kysyi perheestäni. Se ei ollut lempiaiheitani mutta päätin kertoa." Asun setäni kanssa koska vanhempani ovat kuolleet. Olimme kaikki autokolarissa ja vain minä selvisin.." Kerroin ja näin Niallin hymyn hiipuvan."Olen pahoillani" hän mutisi. En minä paljoakaan heitä muistanut mutta silti kertominen tuntui pahalta. "Ei se mitään. Olisin itsekkin kuollut jos en olisi nukkunut tyynyäni vasten.. Lasin sirut olisivat tulleet päähäni jos tyynyä ei olisi ollut "Aika hurjaa.." Louis sanoi. Hän, Zayn, Harry ja Liam olivat kääntyneet taaksepäin ja kuuntelivat. Nyökkäsin ja hymyilin hieman. Olin ollut kolarin tapahtuessa seitsemän.. Olin aika onnekas että setäni otti minut omakseen.. Olisin kai muuten orpokodissa. Loppumatkan aikana emme palanneet enää aiheeseen vaan lörpöttelimme niitä näitä. "Heiii!! Me ollaan perillä!" Liam huusi kun näimme kyltin: Lontoo 5 mailia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti