Katherine:
"Laita ulko-ovi aina lukkoon!" Setäni Jack muistutti ainakin viidennen kerran. Hän etsiskeli vielä kuumeisesti avaimiaan eteisen lipastosta. Istuin keittiön pöydän ääressä ja huokaisin. "Joo joo en minä ole viisi vuotias.."vastasin. Jack naurahti, hyvästeli minut ja lähti. Olin tottunut jo tällaiseen. Jack oli mennyt ostamaan valtavan tontin Skotlannista ja hänen oli käytävä siellä vahtimassa kunnostustöitä säännöllisesti. No mutta ei yksin olo minua haitannut.. Olinhan 18-vuotias. Nousin pöydästä ja kiipesin yläkertaan omaan huoneeseeni. Minulla oli suunnitelmia tälle illalle mutta en ollut varma vielä.. Vivian oli kutsunut minut bileisiinsä mikä oli kummallista. Olimme puhuneet vain kahdesti joten en ymmärtänyt miksi hän halusi minut mukaan. Vivian oli koulun suosituin tyttö ja hänen bileensä olivat aina vuoden kohokohta. Päätin kuitenkin lähteä.. Kyllä pärjään siellä jos otan parhaan kaverini Maceyn mukaan. Tuskastelin ainakin puoli tuntia vaatekaappini edessä ennenkuin päädyin pukeutumaan mustiin pillifarkkuihin ja hopeiseen kapeaolkaimiseen toppiin. Ne saisivat kelvata.. Ajattelin kihartaa pitkät, tummanruskeat hiukseni mutta kiharrin ei vain suostunut yhteistyöhön! Luovuin ajatuksesta ja tein normaalin päivä meikkini. Olin vetämässä kenkiä jalkaani kun kuulin kännykkäni viesti äänen. 'Missä oot?? Dan ja Brandon on täällä myös!!!!' Macey lähetti. Tyypillistä häntä.. Hän oli varsinainen ilopilleri ja aina roikkumassa Danin perässä. 'Tulossa ollaan, älä hiuksias revi!' Vastasin hänelle ja lukitsin ulko-oven. Vivian asui noin kilometrin päässä minusta, lähempänä keskustaa. Kävelin reippaasti laukku olkapäälläni. Kello oli melkein kahdeksan illalla ja alkoi olla hämärä. En yhtään yllättynyt kun kuulin musiikin jytinän parinkin talon päähän. Vivianin vanhemmat olivat rikkaita ja hän sai tehdä mitä ikinä tahtoi..Menin etu-ovelle ja koputin. Kukaan ei kuullut mitään, kuten en itsekkään kuullut omia ajatuksiani. Menin siis omin luvin sisälle. Talo oli pimennetty ja huoneet välkkyivät kirkkaiden bile valojen välkkyessä. Lattia tärähteli musiikin tahtiin ja reilusti yli viisikymmentä ihmistä nauroi ja tanssi. En ollut mikään bilehile joten tunsit oloni typeräksi seisoessani ovella. Missä Macey oikein oli? Tutkiskelin katseellani väkijoukkoa ja yhtäkkiä silmiini osui tuttu punainen hiuspehko. Säntäsin heti Maceyn luokse. Hän nojasi Daniin ja nauroi hervottomasti jollekkin. Dan joi olutta pullosta ja he kummatkin olivat selvästi kännissä. "Macey?" Kysyin hieman ärtyneenä. "Kukas sä oot?? Kat?" Macey sammalsi ja nojautui lähemmäs minua. "Miten voit vetää kännit näin aikaisin??" Kysyin ja yritin tukea häntä jottei hän kaatuisi. "En mä oo kännissä! Me vaan..vaan ollaan" hän nauroi ja veti Danin mukanaan ihmisjoukon sekaan. Seisoin siinä taas yksikseen. Ehkä minun olisi parasta lähteä.. En ollut muutenkaan juhlatuulella. Lähdin takaisin kadulle. Katulamput toivat valoa muuten täysin pimeään ja pilviseen yöhön. Hengitykseni nousi höyrynä ilmaan. Päätin oikaista pienen kujan poikki päästäkseni mahdollisimman nopeasti kotiin ja lämpimään suihkuun. Kuja oli pimeä ja hermostuneena kävelin nopeammin. Yhtäkkiä tunsin käden olkapäälläni ja säikähtäen käännyin ympäri. Edessäni oli pitkä, harteikas mies joka hymyili karkeasti. "Miten sinä yksin tähän aikaan vaeltelet?" Hän kysyi roheasti. Yritin perääntyä mutta hän puristi olkapäätäni tiukasti. "Se ei kuulu sinulle" vastasin ja yritin kuulostaa pelottomalle vaikka pelkäsin kauheasti. "No jaa, eihän se oikeastaan minua kiinnosta" mies totesi ja hänen vierelleen ilmaantui toinen, hieman laihempi mies. Lihaksikas mies piti minusta edelleen kiinni ja laiheliini tempaisi laukun kädestäni. Kovakouraisesti hän käänsi sen ympäri ja etsi selvästi jotain arvokasta. No voi voi.. Huono tuuri. Minulla oli mukana vain kaksikymppinen. Kuulin yhtäkkiä keskustelun ääniä lähimmältä kadulta ja aloin huutaa apua. Lihasmies painoi välittömästi kätensä suuni eteen ja tukahdutti ääneni. "Mitä jos hoidellaan tämä neiti tästä?" Laiheliini kysyi hymyillen typerästi. Pelko valtasi minut ja yritin räpistellä itseni irti. Bodari nosti minut rinnuksista ilmaan ja tömäytti päin lähimmän talon tiiliseinää. Ilma pakeni keuhkoistani ja selkääni sattui. "Mielihyvin voimme hoitaa hänet" lihasmies vastasi ja painoi kätensä kurkulleni. Hän puristi kovasti enkä saanut henkeä. Keuhkojani ja kurkkuani poltti ja yritin saada hänen otteensa löystymään. Bodari kuitenkin paiskasi minut suin päin asfalttiin ja löin pääni maahan. Oikeaa käsivarttani kirveli ja pääni tuntui sumealta. En voinut huutaa kuristamisen jälkeen. Sumeasti näin kun laiheliini kumartui ylleni taskuveitsen kanssa. Oikea käteni vuosi runsaasti verta ja vasen käsi oli taittunut kipeästi selkäni alle. Laiheliini viilsi poskeeni veitsellään. Minuun sattui niin paljon että toivoin että he vain tappaisivat minut. Kirkaisin yhtäkkiä kun ääneni palasi ja välittömästi laiheliini löi minua kasvoille. Maistoin veren suussani. "Ken, jötetään homma kesken. Selvitköön jos selviää." Laiheliini sanoi vaimeasti. Kuulin heidän nauravab ja kähtevän. Makasin yksin, kummallisesti vääntyneenä ja verisenä kujalla. En jaksanut huutaa.. Tajuntani heikkeni koko ajan.. Olin sulkenut silmäni ja vain odotin. Yhtäkkiä kuulin omituisen tömähdykseb ja raotin silmiäni. Näin yläpuolellani seisovan miehen. Hänen hiuksensa loistivat vaaleina katulampun valossa. Katsoin hänen kasvojaan. Kuvittelenko minä? Miehellä oli kirkkaan pinaiset silmät ja hän tuiotti minua kuin transsissa. Varovasti avasin suuni. "Auta..minua.." Anelin kähisteb ja mies laskeutui kyykkyyn pääni viereen. Hän kumartui koko ajan lähemmäs minua, aivan kuin hän aikoisi suudella minua! Hänen huulensa olivat muutaman sentin päässä verisestä poskestani kun kuulin huudon:"Niall!! Älä tee sitä!!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti