The Opposite part 15

Jeanna:
Kun astuimme päärakennuksen sisään, en voinut muuta kuin katsella ympärilleni suu auki. Aula oli valtavan kokoinen ja katto oli monen kymmenen metrin korkeudessa yläpuolellamme. Katosta roikkui isoin kattokruunu jonka olin ikinä nähnyt ja sen kristallit (jotka olivat varmasti nyrkkini kokoisia) loivat koristelluille seinille kimallusta.
Aulan lattia oli valmistettu kokonaa vaaleasta kivestä, joka kiilsi puhtaana. Aulasta lähti käytäviä joka suuntaan ja suoraan ulko-ovea vastapäätä oli leveä puuportaikko. Se johti seuraavaan kerrokseen ja sieltä taas ylemmäs. Jokaiseen kerrokseen näki alhaalta, mikä oli minusta mahtavaa!

Käänsin katseeni takaisin alas ja näin, että Liam oli jo kävellyt aulan toiseen päähän. Louis ja Harry puolestaan odottivat minua muutaman metrin päässä.
"Meillä ei ole koko päivää aikaa!" Liam tokaisi ja käänsin katseeni häneen. Louis ja Harry tekivät samoin, mutta Harry vetäisi minut käsivarresta vierelleen.
"Älä nyt hermostu" Louis vastasi ja hymyili pilke silmäkulmassaan. Minusta tuntui, että Liam hermostuisi vain enemmän jos Louis jatkaisi tuota rataa... Olivatkohan he edes ystäviä?
Lähdimme seuraamaan Liamia joka kiipesi jo portaita ylös.


Niall:
"Zayn?" Huhuilin, seisoessani vankityrmän käytävällä. Edessäni oli hämärä selli ja vaikka en nähnyt mitään, tiesin Zaynin olevan siellä.
Astuin askeleen lähemmäs ja tartuin kalteriin. En kuullut liikettä, enkä mitään muutakaan ja aloin huolestua. Eikö hän halunnut puhua edes minulle?
"Olen huolissani, joten voisitko edes ilmoittaa kuuntelevasi?" Kysyin epätoivoisena. Kuului kevyt huokaus ja narinaa.
"Kuuntelen" Zayn vastasi, mutta huomasin heti että hänen äänensä oli erilainen. Se oli käheä ja matalampi kuin ennen aivan kuin hänellä olisi kurkku kipeänä.
"Oletko kunnossa?"
"Mitäs luulet? Se pahenee Niall..."
Olimme hiljaa ja yritin keksiä jotain piristävää. Helpommin sanottu kuin tehty...
"Neuvosto ei ole vielä päättänyt mitään. Parannuskeino löydetään vielä" sanoin mahdollisimman vakuuttavalla äänellä, mutta sain vastaukseksi kuivan naurahduksen.
"Älä viitsi. He tappavat minut heti kun saavat tilaisuuden! Huhu on levinnyt, eivätkä he voi jättää minua enää henkiin" Zayn ärähti pilkallisella äänellä, mutta ei vieläkään suostunut tulemaan näkyviin.
"Eivät he tee niin! Aivan varmasti on parannuskeinoja ja muutenkin porukka kapinoisi tuollaista brutaaliutta vastaan-"
"Turpa kiinni Niall. En pysty edes ajattelemaan selkeästi enää." Zayn keskeytti ja sai minut vaikenemaan. Tilanne oli pahentunut moninkertaisesti siitä kun hänet tuotiin tänne. Minusta hänen oloaan helpottaisi olla poissa sellistä, mutta ilmeisesti se oli varotoimi. Mutta se ei vaikuttanut Zayniin positiivisesti.
"Palaan pian taas. Pystyt kyllä vastustamaan sitä, minä luotan sinuun" sanoin ja käännyin kannoillani. Zayn ei enää vastannut joten lähdin kävelemään käytävän päähän, josta pääsin takaisin kellaritiloihin. Tiesin, että saisin kuulla kunniani kun olin mennyt tapaamaan Zayniä vaikka Gideon oli sen vastikään kieltänyt. Siitä huolimatta aioin tehdä sen heti huomenna uudestaan.




Tää oli lyhyt, mutta kirjottelin kuiteski! Älkää huoliko, laitan Jeannan kysymään siiitä tatuointiliikeestä sitten ku tilanne on sopiva!:D
Mulla piti taas olla jotain fiksua sanottavaa mut en muista sitä... Nuoruus iän dementia iskeeeeeeeeeeee