The Opposite part 17

Jeanna:
Tunsin oloni hölmöksi, mutta siitä huolimatta tuijotin Zaynin varjoisia kasvoja silmät suurina. En ollut ihan varma mitä olin juuri kuullut, sillä se ei käynyt järkeen. Mitä Zayn muka tarkoitti demoniksi muuttumisella? Oliko sellaisia edes olemassa?
Pystyin juuri ja juuri käsittämään enkeleiden olemassa olon, mutta demoni kuulosti pelkästään tyhmälle.
"Mitä sinä tarkoitat?" Kysyin ja jouduin heti kiroamaan ääntäni. Se värisi ja sai minut kuulostamaan pelokkaalta vaikka olin vain hämmentynyt! En halunnut Zaynin ajattelevan, että olin peloissani..
Zayn kohotti kulmiaan ja oli aikeissa vastata, mutta Harry keskeytti hänet.
"Jeanna, meidän pitää mennä nyt."
Harry oli ilmestynyt vierelleni niin hiljaa, etten ollut edes huomannut. Hän näytti ahdistuneelta ja vilkuili olkansa yli. Olin kuitenkin haluton lähtemään.
"Minä haluan tietää mikä häntä vaivaa!" Vastustin voimattomana, mutta Harry lähti vetämään minua mukaansa. Yritin tarrata sellin kalterista kiinni, mutta Harry puristi minut itseään vasten niin lujasti etten saanut itseäni irti.
"Päästä irti Harry!" Kivahdin, mutta Harry kiskoi minut pois sellikäytävästä. Olin aikeissa jatkaa valittamista, mutta Harry painoi kätensä suulleni. Sitten hän vetäisi minut kulman taakse ja pysähtyi.
Olimme yhdessä kellarin sivukäytävistä, lähellä portaikkoa joka johti takaisin päärakennuksen ykköskerrokseen. En yrittänyt riuhtoa Harryn kättä pois vaan kuuntelin. Ja tajusin miksi Harry oli käyttäytynyt kuin MM-tason idiootti.

Kevyet askeleet laskeutuivat portaita alas kellariin. Tajusin, että olimme täällä ilman lupaa, eikä siksi askeleet olleet hyvä merkki.
Painauduin seinää vasten ja yritin pitää hengitykseni tasaisena. Askeleet tulivat lähemmäs, kunnes ne alkoivat hitaasti kaikota sellikäytävän suuntaan. Joku oli ilmeisesti menossa Zaynin luo...
Harry katsoi minua silmiin ja pudisti äänettömästi päätään. Sitten hän otti kätensä pois suultani, luottaen siihen etten alkaisi huutamaan kuin typerys. Pidin suuni kiinni ja kuuntelin kuinka askeleet pysähtyivät.
"Hei." Naisen ääni sanoi epäselvästi, mikä saattoi johtua siitä että kellarissa kaikui..
"Nina" Zayn vastasi aivan yhtä oudolla äänellä.
"Toin sinulle ruokaa. Miten voit?" Ninaksi kutsuttu nainen kysyi ja äänistä päätellen laski jotain lattialle.
"Aika paskasti jos totta puhutaan." Zayn vastasi ja minua alkoi huolestuttaa entistä enemmän...
"Zacharias etsii parannuskeinoa aina kun voi. Kyllä se saadaan hoidettua" Nina vastasi lempeän kuuloisena.
Olin halunnut kuunnella lisää, mutta Harry kiinnitti huomioni heilauttamalla kättään. Sitten hän osoitti portaita ja lähti liikkeelle. Harry käveli äänettömästi ohi selliosaston käytävän ja jäi sitten odottamaan minua.
Converset eivät olleet kovin hyvät hiippailu kengät. Heti ensimmäisellä askeleella kuului pieni särähdys kun astuin kiven päälle. Harry kuitenkin nyökkäsi kulmat kurtussa joten jatkoin matkaa.
Ohittaessani selliosaston käytävän, minun oli pakko vilkaista sinne ohimennen. Näin tummahiuksisen enkelinaisen seisovan Zaynin sellin edessä ja kuulin muutaman sanan heidän keskustelustaan. Nina yritti ilmeisesti piristää Zayniä huonoin tuloksin... Toisaalta oli hyvä, että Ninan huomio oli suuntautunut muualle, eikä hän huomannut minun livahtavan käytävän ohi.

Nousimme Harryn kanssa portaat ylös, mutta pysähdyimme vasta kun olimme turvallisen välimatkan päässä kellarin ovesta.
"Anteeksi" Harry sanoi ja katsoi minua jostain syystä huolestuneen näköisenä.
Kohotin kulmakarvojani kysyvästi.
"Kun vedin sinut mukaani" Harry selitti.
"Ai.. Ei se mitään.. Kiinni jääminen olisi ollut huono juttu vai mitä?"
"Joo. Mutta olin silti liian kovakourainen"
"Olen ihan kunnossa Harry!" Huokaisin ja pakotin itseni hymyilemään, vaikka olinkin huolissani Zaynistä.
"Hyvä... Minun pitää nyt viedä sinut takaisin ennen kuin-" Harry aloitti, mitta keskeytin hänet.
"En minä voi jättää Zayniä tuonne" Tokaisin ja ristin käsivarteni. Jos minut vietäisiin takaisin kotiin, en varmasti näkisi Zayniä enää. En saisi tietää mitä hänelle tehtäisiin jos edes joku löytäisi hoitokeinon!
Harryn hymy hyytyi ja hän huokaisi.
"Gideon ei salli sinun jäädä tänne" hän sanoi vakavana ja kohotti samantien katseensa.
Siniseen huppariin ja valkoisiin farkkuihin pukeutunut enkeli ilmaantui kulman takaa eteemme. Tyttö näytti säikähtävän meitä, mutta hän hymyili kun tunnisti Harryn. Tytön vaalean ruskeat hiukset olivat perusponnarilla ja hänellä oli vain kevyesti meikkiä. Hän oli tietenkin todella nätti (mitä muuta enkelilta voi odottaa?) varsinkin kun hän hymyili. Epäilin, että tyttö oli minua vuoden verran nuorempi mutta en voinut olla varma.
"Harry! Mitäs sinä täällä?" Tyttö kysyi ja kääntyi katsomaan minua uteliaasti sinisillä silmillään.
"Tulimme juuri kokouksesta.." Harry vastasi vältellen.
"Ahaa. Hän on varmaankin sinun ihmisesi" Tyttö kysyi, välittämättä Harryn epäilyttävästä äänensävystä.
"Joo.. Jeanna tässä on Lavinia" Harry esitteli ja Lavinia ojensi kätensä. Kättelin häntä hieman kiusaantuneena, mutta Lavinia hymyili minulle ystävällisesti.
"Mukava tutustua! Aioitko viedä hänet takaisin maankamaralle?" Hän kysyi Harryltä. Odotin itsekkin tuohon kysymykseen vastausta joten katsoin Harrya toiveikkaana.
"En vielä.. Pystytkö pitämään sen omana tietonasi?" Harry sanoi hetken mietinnän jälkeen.
Olin iloinen kun Harry suostui uhmaamaan sääntöjä vuokseni. Se merkitsi minulle enemmän kuin hän arvasikaan.
"Tottakai! Saanhan tulla mukaan salaliittoon?" Lavinia kysyi ilkikurisesti hymyillen ja sai Harrynkin hymyilemään kuivasti.
"Jos sellaiseksi tätä kutsut niin kyllä"



Äää tässä kesti! Eikä oo mitää actionia mut kyllä se siitä xD hehheee mulla on iha hirveet joulufiilikset! Oon polttanu varmaa jo sata kynttilää ja ripustanu joka huoneeseen jouluvalot!