The Opposite part 14

Harry:
Olin tietenkin ihan täpinöissäni kun sain olla Jeannan kanssa ihan luvalla. Olihan se tietyllä tavalla hieman kiusallista, ainakin hänen puoleltaan. Minä tunsin hänet ja tiesin hänestä paljon, vaikka en ollut koskaan tavannutkaan häntä kasvokkain. Hän ei ollut kuitenkaan koskaan kuullutkaan minusta (niin kuin oli tarkoituskin) joten oli varmasti tosi hämmentävää tavata oma suojelusenkelinsä..
Koko suojelusjutun ideahan oli siinä, että ihmiset saisivat elää omaa elämäänsä. Meidän tehtävämme ei ollut puuttua mihinkään normaaliin, vaan pelkästään sellaisiin tilanteisiin missä ihminen saattoi vahingoittua. Eikä kenenkään koskaan ollut tarkoitus tavata suojelijaansa, monesta syystä. Ensinnäkään harvat näkivät enkeleitä ja toisekseen ihminen olisi todennäköisesti onnellisempi kun ei tietänyt olevansa tarkkailun kohde..
Tiesin ettei minulla ollut mitään saumoja Jeannan kanssa, mutta en silti pystynyt olemaan normaalisti hänen seurassaan. En vain saanut silmiäni irti hänestä..

Lensin juuri vauhdilla pilviin ja vilkaisin alas. Jeanna oli painanut päänsä rintaani vasten ja hän piti silmiään tiukasti kiinni. Tummat hiukset hulmusivat joka suuntaan ja jouduin vastustamaan halua pyyhkäistä niitä pois Jeannan kasvoilta.
Hymyilin tyytyväisenä ja hidastin vauhtia. Aloimme olla jo lähellä ja päätin mennä pääsisäänkäynnin kautta sillä minusta tuntui ettei ollut kovin fiksua syöksyä ihmisen kanssa suoraan kokoontumis-saliin.


Jeanna:
Tunsin kuinka Harryn siipien rytmi alkoi hidastua ja siitä rohkaistuneena avasin silmäni. Olin jo ilmankosteudesta päätellyt meidän olevan korkealla, mutten uskonut meidän olevan keskellä vaalean harmaita pilviä.
Minne tahansa katsoinkin, en nähnyt mitään muuta. En ollut oikein ajatellut missä taivas olisi, mutta ilmeisesti se oli pilvien keskellä. Aivan kuin niissä lastenkirjoissa, joita olin lukenut pienenä..
Minua jännitti, mutta olin silti tavattoman utelias. Zaynin kertomukset ja kuvailut olivat pelkästään kasvattaneet tiedonhaluani ja nyt vain halusin nähdä kaiken omin silmin.
Katsoin ylös ja kohtasin Harryn vihreät silmät. Hän hymyili ja katsoi minua hämmentävän lempeän näköisenä. Hymyilin nolona hänellä takaisin, muistaen liian selvästi kuinka Zayn oli kertonut suojelusenkeleiden rakkaudesta omaa ihmistään kohtaan. Koko juttu hämmensi minua suunnattomasti paljon enemmän nyt kuin silloin.
Harry pysähtyi yhtäkkiä, jääden leijumaan ilmaan. Katselin ympärilleni hetken ajan, ennen kuin tajusin suuren, harmaan portin keskellä pilviä. Se näytti leijuvan keskellä ei mitään, mutta minusta tuntui ettei sen ohi päässyt muuten kuin menemällä siitä läpi. Portti näytti olevan valmistettu raudasta ja siihen oli tehty taitavasti kauniita kiekuroita ja muita kuvioita joita en osannut sanallisesti kuvailla.
"Oletko valmis?" Harry kysyi yhtäkkiä matalalla äänellä, aivan korvani vierestä. Säpsähdin rajusti ja vetäydyin hieman kauemmas samalla kun tunsin punan nousevan poskilleni. En ikinä punastunut ja nyt sitä tapahtui kokoajan...
"Enköhän.. Onko taivas todellakin pilven päällä?" Kysyin kiinnittäen huomion pois itsestäni. Harry suoristi selkänsä ja lähestyi hitaasti porttia.
"Periaatteessa joo. Ihmisillä on aika hyvä kuva siitä miltä se näyttää, kiitos kaikkien vanhojan tarinoiden" Harry vastasi ja kohotti kätensä. Hän kosketti portin pintaa keveästi ja sai portin avautumaan.
Sen sisältä paljastui näkymä mitä olin odottanutkin. Aivan kuin satukirjan sivulla, pilvien keskellä oli valtava rakennus. Se muistutti enemmän suurta kartanoa kuin linnaa, mutta silti se oli hienompi kuin mikään mitä olin aikaisemmin nähnyt. Rakennus oli varmasti yli kymmenen kerroksinen ja se tuntui jatkuvan silmän kantamattomiin joka suuntaan. Tuhansista erikokoisista ikkunoista loisti valoa, joka sai talon vitivalkoiset seinät hohtamaan.
Pelkkä rakennus oli jo upea, mutta sitä ympäröi myös kirkkaasti loistava puutarha. Joka puolella oli erilaisia ja erivärisiä kukkia ja köynnöksiä, jotka tuntuivat sopivan yhteen. Kaiken sen keskellä kiemurteli vaaleanruskeista kivilaatoista tehty polku, joka haarautui kymmeniin eri suuntiin.

Olin liian kiireinen tuijottamaan näkymään kun en huomannut Harryn lentävän lähemmäs. Vasta kun viinirypäleköynnös osui jalkaani sain taas itseni liikkeelle.
"Tämä on... ihan uskomaton paikka" henkäisin ja käännyin katsomaan Harryä leveästi hymyillen. Hän naurahti ja laskeutui kevyesti kivipolulle.
Kun jalkani koskettivat taas maata, minulla oli heti alkuun todella hutera olo. Aivan kuin maa jalkojeni alla olisi vino.
Horjahtelin askeleen eteenpäin ja olisin kaatunut suoraan kukkapuskaan, jos Harry ei olisi tarttunut käsivarrestani kiinni.
"Voin kyllä kantaa sinut perille asti jos haluat" Hän ehdotti, hymyillen niin että hänen hymykuoppansa näkyivät. Siinä oli taas yksi lisäys hänen hyviin piirteisiinsä..
"Ei tarvitse! Kyllä tämä tästä" Naurahdin kun aloin saada taas tasapainoani takaisin.
Lähdimme kävelemään rinnakkain kohti päärakennusta (huomasin nimittäin, että ison rakennuksen reunoilla oli muita pienempiä rakennuksia) ja katselin ympärilleni innokkaana. Yritin jopa tunnistaa kukkalajikkeita, mutta suurin osa niistä oli minulle täysin tuntemattomia.
Yhtäkkiä, kun olimme tulleet aukealle joka oli päärakennuksen edessä, Harry pysähtyi. Kohotin katseeni ruusuköynnöksestä ja huomasin heti mitä hän oli huomannut. Emme olleet nähneet ketään koko alueella, mutta nyt päärakennuksen valtavien ovien edessä seisoi kaksi miestä.
Kummatkin olivat ruskeahiuksisia ja pukeutuneet valkoisiin. Kummallakin heistä oli valkoiset siivet, mikä oli sanomattakin selvää.
"Harry. Olet myöhässä" Miehistä pidempi ja vakavampi sanoi. Hänen ruskeiden silmiensä katse siirtyi minuun, mutta ilme ei muuttunut.
"Älä viitsi. Eikö se ole pääasia, että tulimme?" Harry kysyi ja sai lyhyemmän miehen naurahtamaan.
"Siinäs kuulit Liam. Tuskin neuvosto-" Naurava mies sanoi, mutta Liamiksi kutsuttu keskeytti hänet.
"Neuvosto ei katso myöhästymistä hyvällä Louis"
Harry huokaisi, tarttui olkapäähäni ja ohjasi minut kohti isoa ovea. Kaksikko asettui eteemme ja Liam veti toisen ovista auki. Louis hymyili minulle leveästi ja antoi tietä, jotta pääsisimme menemään sisään.



Ohhhhhhh tajusin just et.... 65 lukijaaaaaaaa!!!!!!!

Btw aattelin et jos jotaki teistä on jääny jokin mietityttämään nii te voitte kommentoida kysymyksiä, joita mä voin laittaa Jeannan kysymään nii saatte vastauksen :D