The Opposite part 13

Jeanna:
Nousin hitaasti istualleni ja varmistin, että peitto oli edelleen vartaloni peittona. Ei sillä, ettei minulla olisi ollut vaatteita..
"Harry... Mitä sinä teet täällä?" Kysyin hiljaa, purren hermostuneena huultani. Tämä oli toinen kerta kun tapasin hänet ja tällä kertaa olimme kaksin. Olin lievästi sanottuna hermostunut!
"Enkö saisi tulla tapaamaan sinua?" Harry kysyi viattoman näköisenä ja otti askeleen eteenpäin. Hänellä oli edelleen valkoiset vaatteet, tosin hieman erilaiset kuin viime kerralla. Tummat kiharat oli heitetty ylös rennosti ja vihreiden silmien katse oli kääntynyt minuun. Minua ihan ahdisti katsoa häntä, niin täydellisen näköinen hän oli. Juuri sellainen unelmamies kuin olin Mindylle kerran kuvaillut.

Vitivalkoisten siipien näkeminen sävähdytti minua vieläkin, enkä voinut muuta kuin tuijottaa tuhansien pienien sulkien väreilyä ja liikehdintää.
Yhtäkkiä kuitenkin tajusin, että olin unohtanut vastata ja tunsin poskieni kuumenevan.
"Kaipa sinä saat, mutta ennakkovaroitus olisi hyvä" mutisin ja hermostuneena pyyhkäisin takkuiset hiukset otsaltani. Minunhan piti juuri nyt olla vastaherännyt ja järkyttävän näköinen..
Harry naurahti matalalla äänellä ja katseli minua kiinnostuneen näköisenä. En oikein tiennyt mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä. Harryn läsnäolo hermostutti minua entistä enemmän viime tapaamisemme takia, joka ei ollut ihan näin rauhanomainen. Enkä ollut vieläkään sisäistänyt asiaa, että hän olisi suojelusenkelini..
"Oli minulla kuitenkin toinenkin syy tulla. Zayn haettiin takaisin yöllä" Harry sanoi hetken kuluttua, näyttäen jostain syystä tyytymättömältä.
"Ai... Joko hänellä on se... oikeudenkäynti?" Kysyin hapuillen.
"Kyllä. Eikä se ole ainoa hänen ongelmistaan" Harry huokaisi ja katsoi ikkunasta ulos, miettiväisen näköisenä.
"Kuinka niin? Mitä hänelle on tapahtunut?" Kysyin kummissani ja nousin istumaan ryhdikkäämmin. Minua huolestutti Zaynin puolesta ja Harry taisi huomata sen.
"Parempi antaa jonkun muun selittää" Hän vastasi, katsoen minua vakavana. Ja ehkä hieman surullisena?
"Milloin joku muu aikoo selittää?" Jatkoin kärsimättömänä, vaikka Harry näytti siltä ettei halunnut kertoa enempää. Olin ulkopuolinen näissä asioissa, mutta halusin silti tietää mitä Zaynille oli tapahtunut!
"Ihan pian. Sinun täytyy vain tulla mukaani"
"Mikset si- ... mitä?"
"Neuvoston mielestä olet sotkeutunut asioihin liikaa ja he haluavat sinut kuulusteltavaksi" Harry kertoi, naama peruslukemilla.
Jouduin miettimään hetken hänen sanojaan, ennen kuin tajusin ongelman.

"Täytyykö minun muka tulla taivaaseen?"
"Hmm... ilmeisesti"
"Eivät ihmiset osaa lentää. Enkä usko, että pääsemme taivaaseen jos sellaista ei löydy nyky teknologialla"
"Idea onkin siinä, että minä osaan lentää ja päästän sinut taivaaseen. Ei kukaan ihmisistä näekkään taivasta ilman että joku enkeli näyttää sen" Harry selitti ja katsoi minua pieni hymynkare huulillaan.
Hypistelin peiton reunaa käsissäni ja melkein kaduin, että olin sotkeutunut koko juttuun. Kaikkien näiden puheiden jälkeen, en halunnut tavata neuvostoa. Enkä todellakaan halunnut mennä enkelien sekaan. Olin pelkkä ihminen ja epäilemättä minua katsottaisiin pahasti. Ei taivaaseen varmaan kovin usein raahata ihmisiä...
"Onko tästä kunniasta mahdollista kieltäytyä?" Kysyin puoliksi leikillään. Toisaalta toivoin, että saisin myönteisen vastauksen..
"Ei tälläkertaa" Harry hymyili ja näytti siltä kuin koko juttu olisi vain hauskaa ajanvietettä. Sitä se varmaan oli hänelle.
"En minä voi lähteä. Mitä muka sanoisin vanhemmilleni?"
"Laita lappu, että menet Mindyn luokse muutamaksi yöksi" Harry vastasi sukkelasti ja sai minut kohottamaan kulmiani. Tiesikö hän muka ystävieni nimet?
Aloin miettiä kuinka paljon hän oli stalkannut minua näiden vuosien aikana... Olisi paljon helpompaa jos en olisi saanut tietää koko vartiointi jutusta mitään!
"Oletko varma, etteivät he kiellä sitä?"
"Jep" Harry tokaisi, poksauttaen huuliaan p:en kohdalla.
Idea ei ollut huono, mutta huomenna oli kuitenkin maanantai. En voisi olla poissa pitkään. Siis jos koko juttu edes toimisi!
Päätin kuitenkin kokeilla, sillä kerranhan me vain elämme. Harry näytti huomaavan myöntymiseni sillä hän hymyili leveästi ja ojensi minulle vihkon ja kynän.

Tunnin kuluttua kaikki oli valmiina. Olin pukenut (Harry oli poistunut ulos siksi aikaa), meikannut ja pakannut pieneen reppuun kaikkea tarpeellista kuten vaihtovaatteita ja hammasharjan. Olin myös hiipinyt alakertaan ja jättänyt kirjoittamani viestin keittiön pöydälle. Koko perhe nukkui vielä, mikä oli ihanteellista tässä tilanteessa!

"Miten ajattelimme mennä taivaaseen?" Kysyin epäileväisenä kun seisoimme Harryn kanssa etupihalla. Katselin ympärilleni autiolla kadulla ja värähdin kylmän tuulen puhaltaessa. Harryllä ei tosin näyttänyt olevan kylmä, vaikka hänellä oli vain ohut valkoinen t-paita..
"Minä kannan sinut tietenkin" Hän vastasi ja näytti tyytyväiseltä tilanteeseen. Itse en ollut kovin helpottunut.
Olin jo tarpeeksi vaivaantunut pelkästä hänen läsnäolostaan, joten kantaminen kuulosti painajaismaiselta. Ei sillä, ihan varmasti jokainen haluaisi olla noiden käsivarsien suojassa..
"Älä viitsi näyttää noin surkealta" Harry naurahti vilkaistuaan kasvojani. Hän ojensi kätensä ja kiskaisi minut takin kulmasta kiinni itseensä. Yllättyneenä haukoin henkeä kun painauduin Harryn lämmintä kylkeä vasten ja sain hänet hymyilemään leveästi.
Pääni oli hänen hartioidensa tasolla, joten hänen käsivartensa ylsi melkein luonnollisesti keirtymään ympärilleni.
"Valmiina?" Harry kysyin ja tiukensi otettaan vyötäröltäni. Päätin ottaa härkää sarvista ja nyökkäsin ponnekkaasti. Kietaisin sen enempiä miettimättä käsivarteni Harryn ympärille ja valmistauduin henkisesti. Minusta tuntui, ettei tämä ollut sama asia kuin lentää lentokoneella..
Harryn siivet avautuivat kuin valtava viuhka ja ne löivät tyhjää muutaman kerran, kuin keräten vauhtia. Jo ensimmäinen siiven isku sai kuitenkin hiukseni lentämään erisuuntiin, kuin myrskytuulessa.
Sitten lennähdimme ilmaan niin nopeasti, että vaistomaisesti kiristin otettani Harrystä. En edes ehtinyt ajatella asiaa, ennen kuin näin kotitaloni monen sadan metrin korkeudesta. Korvani menivät lukkoon ja vatsani tuntui kääntyvän väärinpäin..
En varsinaisesti pelännyt korkeita paikkoja, mutta tämä tuntui liian hurjalta. Puristin silmäni kiinni ja vain toivoin ettei Harry päästäisi irti.
Siipien liike tuntui joka iskulla käsivarsissani ja tuuli iski päin kasvojani kylmänä ja pistelevänä. En kuullut mitään kovan suhinan ja ulinan lisäksi. En ehkä heti ensimmäiseksi sanoisi tätä mukavaksi...



Heeiihhh tässä nyt pikkusen kesti!:D oli tarkotus kirjottaa eilen mut Elisan verkko kaatu perkele soikoon! Ilman nettiä olin niiiiin lähellä alkaa lukemaan kokeeseen, mutta keskityin sitte lakkaamaan kynsiä... Miksiköhän psykan koe meni huonosti?

Muuten! Huomasin just et on taas uus lukija! Jeeeeeeeeeeee!! Välkomma (?) Teretulemast (?????) Welcome ja tervetuloa!!!xD (huomatkaa huomattava kielitaitoni)