The Opposite part 11

Zayn:
Säpsähdin ja yhtäkkiä näin taas eteeni. Viimeisin muistikuvani oli se kun lähdin juoksemaan metsään, mutta sen jälkeen kaikki pimeni. Nyt kuitenkin näin Jeannan aivan edessäni. Ehdin jopa miettiä mitä oli tekeillä ennen kuin tajusin suutelevani häntä.
Pomppasin nopeasti taaemmas, uskomatta silmiäni. Jeanna oli painautuneena seinää vasten ja hän katsoi minua hiljaisuuden vallitessa. En voinut käsittää miten tässä oli käynyt näin... Olin saanut ilmeisesti taas sellaisen raivokohtauksen, mutta miksi olin Jeannan kimpussa?!
"Zayn...?" Jeanna sanoi vaimeasti ja otti varovaisen askeleen lähemmäs. Katselin häntä arvioivasti, yrittäen tulkita hänen mietteitään. Oliko hän peloissaan? Olinko vahingoittanut häntä tiedostamatta tämän suutelemisen lisäksi?
"Mitä tapahtui?" Kysyin varovasti, kulmat kurtussa.
"En ole varma... Et ollut oma itsesi" Jeanna vastasi näyttäen hermostuneelta.
"Mitä minä tein? En muista mitään." Tivasin, melkein peloissani. Tuossa tilassa olin voinut tehdä mitä tahansa...
"Minä odotin sinua täällä, ja ilmaannuit metsästä. Sitten sinä... painoit minut seinää vasten ja suutelit minua" Jeanna kertoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hänen poskensa olivat punaiset, mutta hän katsoi minua tyynen näköisenä. Tai ehkä hän vain yritti näyttää siltä, etten huolestuisi.
"Sattuiko sinuun? Olen tosi pahoillani tuosta kaikesta" huokaisin ja käännyin katsomaan kadulle. En keksinyt mitään syytä, miksi olin tehnyt mitä olin tennyt. Ei sillä, kyllä Jeanna oli mukava ja kaunis mutta en ollut ajatellut häntä sillä tavalla..
"Ei, kaikki on hyvin. Muistatko mitä tapahtui ennen tätä?" Jeanna sanoi ja laski kätensä käsivarrelleni.
Käänsin päätäni ja katsoin häntä turhaantuneena. Ensinnäkin minua huolestutti oma tilani. Jotain oli pahasti pielessä, enkä voinut vaikuttaa siihen. Tiesin vain, että suuttuminen laukaisi tämän reaktion... Toisekseen minusta tuntui, että Jeanna sanoi noin vain koska ei halunnut huolestuttaa minua. Ehkä olin tehnyt vielä jotain, mutta hän ei tahtonut kertoa siitä..
"Olin puhumassa Niallin kanssa. Ja hän kertoi huonoja uutisia neuvostosta enkä muista sen jälkeisistä tapahtumista mitään." Kerroin vaimealla äänellä, kiinnitäen huomioni kadulla ajavaan autoon. Se ajoi nopeasti ohi ja sen jälkeen tuli taas hiljaista.
"Kerro kun olemme kotona. Olet ainakin polttanut" Jeanna naurahti kepeästi ja vetäisi minut mukanaan kävelemään.
"Haittaako se sinua?" Kysyin jo vähemmän ahdistuneena.
"Eipä oikeastaan. Eikös se ole aika seksikästä?"


Jeanna:
Totta puhuen olin todella hermostunut, mutta yritin vaihtaa puheenaihetta. Minua nolotti, kun hän ei itse muistanut mitään.
Kun Zayn suuteli minua, en yrittänyt vastustella vaikka hän oli melkein "hyökännyt" kimppuuni. Olin tietysti järkyttynyt itse suudelmasta sekä hänen olemuksestaan.
Zayn ei ollut kunnossa ja olin huolissani hänestä. Jos hän ei muistanut tapahtunutta, ei minulla ollut mitään syytä olla hänelle vihainen. Ei tuossa tosin ollut mitään suuttumisen aihetta...

Myöhemmin, kun olimme tulleet kotiin (Zayn oli kiivennyt paloportaita, sillä vanhempani olivat olleet olohuoneessa) ja käyneet suihkussa, istuskelimme sängylläni. Ajattelin, että nyt voisi olla aikaa kysellä lisää.
"Mitä Niall kertoi? Oliko huonoja uutisia?" Kysyin ja siirryin sängyn toiselle laidalle, jotta voisin nojata seinään. Zayn näytti mietteliäältä ja nojautui käsivarsiensa varaan.
"Neuvoston johtaja, Gideon kannattaa kuulemma kuolemantuomiota." Zayn kertoi, pitäen äänensä vakaana ja kasvonsa ilmeettöminä.
"Kuolematuomio? Mitä pitää tehdä, että ansaitsee kuolemantuomion?"
"Tappaa." Zayn totesi ja kohautti olkiaan. En ollut varma kannataisiko asiasta puhua, mutta olin liian utelias.
"Mitä oikeasti tapahtui?" Kysyin tarkkaillen Zaynin ilmettä. Se ei kuitenkaan muuttunut vihaiseksi kuten olin pelännyt.
"Haluatko kuulla totuuden? Hyvä on. Olin kiertelemässä neuvoston tiloissa kun huomasin yhden heidän jäsenistään, Javierin, menevän kivihuoneeseen-"
"Mikä on kivi?" Keskeytin ja sain ihmeekseni Zaynin hymyilemään kevyesti.
"Se on virallisesti nimeltään Valkeuden kivi, mutta se kuulostaa hölmöltä. Mutta se on kuitenkin enkeleiden voimanlähde. Se on periaatteessa pelkkä hohtavan valkoinen kivi isolla jalustalla."
"Mitä se sitten tekee?" Kysyin kiinnostuneena.
"Antaa meille 'voimaa ja toivoa suojella ihmisiä'. Sen kiven takia me haluamme suojella ja auttaa ihmisiä vaikka voisimme vain jättää teidät oman onnenne nojaan" Zayn selitti ja naurahti.
"Aahhh... No nyt voit jatkaa alkuperäistä tarinaa"
"Aivan. Eli siis näin Javierin menevän sinne, ja seurasin häntä. Tiesin, ettei hänellä ollut sinne mitään asiaa joten päätin ottaa selville mitä oli tekeillä. Javier yritti varastaa kiveä, niin vaikea kuin sitä on kuvitella. Kukaan ei koskaan ole yrittänyt viedä sitä joten olin ihan järkyttynyt. Yritin estää häntä ensin sanallisesti, mutta sitten jouduimme tappeluun. Hänellä oli garaze, se on eräänlainen puukko, ja hän yritti tappaa minut. Sain kuitenkin garazen itselleni ja sitten... Se oli puoliksi vahinko, mutta tapoin Javierin. Eikä neuvosto uskonut minua, vaan luuli minun yrittäneen viedä kiven. Koska Javier oli neuvoston jäsen, kukaan ei epäillyt häntä mistään" Zayn kertoi ja kuuntelin häntä hiljaa.

Aloin vihdoinkin ymmärtää tämän jutun. Ymmärsin miksi Zayn oli niin katkera. Olisin itsekkin ollut aivan yhtä vihainen kuin hän..
"Vau... Kiitos, että kerroit tuon" sanoin hiljaa. Minun teki mieli halata häntä, mutta se oli ehkä hieman liian läheisen oloista. Varsinkin tämän päiväisen jälkeen!
"Itseasiassa tuntui ihan hyvältä päästää se ulos. Minut haetaan todennäköisesti pian viimeiseen oikeudenkäyntiin" Zayn sanoi, muttei näyttänyt ollenkaan ärtyneeltä tai vihaiselta. Tai ehkä hän vain piti sen sisällään.
"Aivan varmasti neuvostossa on joku joka kuuntelee sinua. Se olisi uskomatonta, jos kukaan ei suostuisi kuuntelemaan sinun osaasi tästä. Eivätkö kaikki enkelit muka olekkaan rakastavaisia ja toiveikkaita?" Kysyin, katsellen Zaynin paljaita käsivarsia. Jostain syystä kuvittelisin hänet tatuoijaksi, ellei hän olisi enkeli..
"Kyllä joku minua kuuntelee, mutta Gideon on se joka tekee päätökset. He kaikki ovat mukavia sinulle, jos teet kuten he haluavat. Eihän siitä tulisi mitään jos johtajat eivät olisi tiukkoja" Zayn huokaisi ja katsoi minua kulmat koholla.

Olimme hetken verran hiljaa ja katselin ympärilleni miettien. Zaynin tilanne vaikutti aika hankalalta, mutta onneksi hänellä oli Niall. Olisin itsekkin halunnut olla avuksi, mutta ihmisestä ei tainnut olla mitään muuta kuin harmia heille.

Päätin kysyä asiasta, mikä oli ollut mielessäni jo pidemmän aikaa.
"Mutta miksi jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli?"
"Ensinnäkin etteivät niin monet ihmiset kuolisi typeriin vahinkoihin. Vaikka emme voi vaikuttaa mihinkään kovin suureen, pelastamme kumminkin joka päivä monien ihmisten hengen. Ja sen lisäksi olemme.. periaatteessa ainoita jotka rakastavat omaa ihmistään, tapahtui mitä tapahtui. Koska varsinkin nykyään ihmiset helposti ajattelevat ettei kukaan välitä tai ettei kukaan rakasta heitä. Mutta kuitenkin jokaisella on aina joku joka rakastaa ja suojelee heitä parhaansa mukaan" Zayn kertoi ja hymyili minulle melkein surumielisen näköisenä.
En ollut koskaan ollut masentunut, mutta tunsin joitain jotka olivat. Miltä mahtoi tuntua olla heidän suojelusenkelinsä? Enkeleiden täytyi vain katsoa vierestä, kun heidän rakastamansa ihminen luulee olevansa yksin ja hylätty. Varmasti kaikki enkelit haluaisivat näyttäytyä ja auttaa..
"Mahtaa olla tosi rankkaa" huokaisin, vedin polvet rintaani vasten ja kietaisin käsivarteni niiden ympärille.
"Niin se on." Zayn myönsi ja näytti hieman poissa olevalta.
"Missä sinun ihmisesi on?"
Zayn kääntyi katsomaan minua huultaan purren. Näin heti hänen silmistään, ettei minun olisi kannattanut kysyä..
"Hän kuoli kolme vuotta sitten autokolarissa"



Uhhh tuli kiire tän osan kanssa! En ehi nyt vastaamaan niihin kysymyksiin, mutta jatkan taas seuraavassa osassa!