The Opposite part 3

Jeanna:
Täytyi myöntää, että olin aina rakastanut fantasia kirjallisuutta ja elokuvia. Pienempänä olin jopa juoksennellut metsässä, leikkien haltiaa.
Ehkä sen takia en lähtenyt kiljuen karkuun kun siivekäs poika tuli juttusille kanssani. Olin tietenkin aluksi juossut... Mutta kun olin jäänyt kuuntelmaan huomasin pojan siipien olevan aidot. Missään ei näkynyt minkäänlaisia vaijereita ja siivissä näki aidot valkoiset höyhenet pitkän matkan päähän. Minun olla pakko saada tietää, mitä oli tekeillä. Ja sen takia ottaisin tuon murhanhimoisen näköisen miehen kotiini.

Tummiin pukeutunut mies, ilmeisesti nimeltään Zayn, katsoi kuinka enkeli (en muuta selitystä hänen ulkonäölleen keksinyt) lensi pois näkyvistämme. Tuli hiljaista, kun katselimme kumpikin vaivaantuneena ympärillemme.
"Hmm... Pystytkö sinä selittämään minulle mistä tässä on kyse?" Kysyin rikkoen metsän hiljaisuuden. Hitaasti Zayn käänsi mustien silmiensä katseen minuun ja näytti hetken miettivän mitä sanoa. Sillä välin minä kiinnitin enemmän huomiota hänen ulkonäköönsä.
Heti ensimmäiseksi hänestä tuli mieleen huippumalli. En ollut ihan varma mikä hän oli, mutta se enkelipoika oli myös ollut paremman näköinen kuin kukaan poika koulussani. Ehkä myös Zayn oli enkeli?
Tosin kaikki mikä enkelipojassa oli vaaleaa, oli Zaynissa tummaa. Hiukset, kasvot ja vaatteet. Se ei ehkä vaikuttanut kovin enkelimäiselle, mutta hänen kasvonsa olivat täydellisyyttä. Alaspäin katsoessaan pitkät, tummat ripset erottuivat selkeästi hänen korkeita poskipäitään vasten. Täytyi myöntää, että tuntui kuin olisin katsonut taideteosta...
"Epäilemättä pystyisin jos haluaisin, mutta juuri nyt ei huvita" Zayn vastasi vakaalla äänellä, josta ei pystynyt erottamaan tunteita. Hän katsoi minua hieman alta kulmien ja käänsin katseeni. Ilmeisesti selittäminen oli liikaa vaadittu tässä tilanteessa! Mieleni teki valittaa, mutta tuntui ettei Zayn muuttuisi sillä tavalla mukavemmaksi..
"Selvä.. Mennäänkö?"
Zayn nyökkäsi, mutta näytti siltä ettei todellakaan haluaisi...
Kävellessämme takaisin mietin miksi Zaynistä piti pitää huolta? Jos hän oli enkeli (mikä vaikutti kuitenkin epätodennäköiseltä) eikö hänen kuuluisi lennellä taivaalla sun muuta? Tai no, enhän minä tiennyt enkeleistä mitään muuta kuin sen mitä ekaluokan uskonnon opettaja oli sanonut. Naurettavaa...


Zayn:
Kävelin tytön perässä ajatuksiini syventyneenä. Tuntui typerältä joutua ihmisen kaitsettavaksi. Olisin aivan hyvin pärjännyt yksinkin, en nimittäin tarvinnut apua koston suunnitteluun.
Neuvosto oli pettänyt minut pahemman kerran enkä ikinä antaisi sitä heille anteeksi. He eivät suostuneet kuuntelemaan minua hetkeäkään vaan he kylmäverisesti tuomitsivat minut langenneeksi enkeliksi, myrkyttivät siipeni ja repivät ne irti! Eikä se tietenkään riittänyt, minut täytyi heittää maanpinnalle odottamaan viimeistä päätöstä. Jäänkö maan päälle ikuisiksi ajoiksi, elämään ihmisenä vai pääsisinkö takaisin taivaaseen.
Tosin sielläkin kaikki vain hylkisivät minua... Langenneita enkeleitä ei oikein arvostettu.
Katselin tympiintyneenä tytön selkää, kun kävelimme peräkanaa sateen kastemalla pururadalla. Pitäisi varmaan olla kiitollinen hänelle. Ihmiseksi hän suhtautui yllättävän ennakkoluulottomasti. Se kyllä saattoi johtua siitä, että hän näki Niallin. Minun enkelin voimani oli jo viety joten kuka tahansa näkisi minut.
Päätäni särki varmaankin ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Minusta myös tuntui, että päässäni oli jotain vikaa. Nyt kun olin hieman rauhoittunut, minusta tuntui että sovittelemalla ja todisteita keräämällä saisin siipeni nopeammin takaisin. Mutta silti toinen puoli mielestäni käski kostamaan koko taivaan väelle hyvin epäenkelimäisellä tavalla...



Mulla oli taas jotain mielessä mut en muista xD
Tää ficci saattaa muute alkaa vaikuttaa oudolle kun kaikki ei selviä heti, mut kyllä kaikki selitetään jossain vaiheessa! :D

Kylmä vai kuuma?
-ennemmin kylmä (vaikka palelen aina, koska huono ääreisverenkierto xD) koska inhoon hikoilua enemmän kun ruotsin kielioppia