~I Will Protect You~ Part 21

Harry:
"Kauanko tämä kestää?" Juliet kysyi haukotellen kun tulimme pitkästä aikaa takaisin turvatalolle, missä ensi kertaa minut nimitettiin tähän hommaan. Tulimme sopimaan uusia sääntöjä ja miettimään miten nyky tilanne saataisiin hallintaan. Terroristit pitäisi saada kiinni niin nopeasti kuin mahdollista, mutta salaisen poliisin ja armeijan työ ei ole vielä tuottanut tulosta..
"Ei varmaan paria tuntia enempää" vastasin ja ohjasin Julietin menemään oikeaa huoneeseen. Siellä meitä odotti jo McGazill ja muutama muu johtohenkilö.
"Hyvä nähdä sinua neiti Carter. Harry." McGazill tervehti ja nyökkäsi minulle.
"Samoin... Onko isä tulossa?" Juliet kysyin ja istuimme pitkän pöydän ääreen. Yksi pukumiehistä kuitenkin vastasi ennen McGazillia.
"Herra pääministeri ei liity seuraamme tänään, hänen olinpaikkansa pidetään tiukasti salassa toistaiseksi... Mistä tulikin mieleeni, meidän pitää nyt tehostaa vartiointia ja saada mahdollisimman pian tekijät kiinni!" Mies sanoi ja suki puoli pitkää partaansa. Muut miehet nyökkäilivät ja yksi heistä kirjasi joka sanan ylös.
"Totta... Minun mielestäni neiti Carter pitäisi mieluusti siirtää toiseen kaupunkiin. Vain siksi aikaa, että terroristit otetaan kiinni." McGazill sanoi ja katsahti meihin päin.
"Onko mitään johtolankoja näihin terroristeihin?" Juliet kysyi ja pukumiehet näyttivät pettyneille. He pudistivat päitään.
"Olemme tutkineet Tomin työpisteen, tietokoneen ja puhelimet. Ei mitään tietoja joista voisi päätellä mitään hyödyllistä. Yksi soitti pre-paid liittymästä päivää ennen hyökkäystä, ei muuta" McGazill selvensi ja Juliet näytti pelokkaalle. En kyllä moittinut häntä siitä, tämä on varmasti hänen elämänsä pahimpia kokemuksia..
"Voinko mennä käymään vessassa?" Juliet kysyi yhtäkkiä, näyttäen kalpealle.
"Jaa.. Tottakai" McGazill vastasi kurtistaen kulmiaan.
Juliet nousi pikaisesti, mutta kiirehdin hänen mukaansa.
Heti käytävässä nappasin häntä käsivarresta ja keskeytin hänen matkansa.
"Mitä tapahtuu? Onko sinulla huono olo?" Kysyin vakavana. Juliet huokaisi ja sulki silmänsä hetkeksi.
"Minä vain... Luulin että se oli ohi! Tai ainakin melkein... En tiedä, heikottaa vähän." Hän vastasi ja kohotti katseensa minuun.
"Käy huuhtomassa kasvot ja ottamassa vähän happea.. Voin odottaa tässä jos haluat" vastasi ja hymyilin hänelle.
"Joo, tulen takaisin iha pian." Juliet vastasi ja hymyili minulle ehkä hieman väsyneesti.
Annoin hänen lähteä kävelemään käytävää pitkin ja istuin itse penkille. Katsahdin kelloa samalla.. Kymmenen minuutin kuluttua menisin katsomaan..


Juliet:
Suljin naisten vessan oven ja astelin peilien eteen... Kaikki kopit olivat vapaina ja olin tyytyväinen siihen että olin yksin.
Näytin kyllä melkein kuolleelta kun katsoin itseäni peilistä... Stressi ei todellakaan tehnyt minulle hyvää.
Pesin kasvoni kylmällä vedellä ja join. Olo helpottui hieman ja yritin taas keskittyä tähän hetkeen. Kyllä kaikki kääntyisi parhain päin. Terroristit eivät voi piilotella ikuisesti.
Yhtäkkiä tunsin jonkin läheisyyden. Luulin olevani yksin... Mutta kun kohotin katseeni peiliin, näin miehen seisovan takanani. Ase kädessään...
"Sano yksi hyvä syy, etten ampuisi sinua tässä ja nyt." Mies sanoi matalalla äänellä ja iski aseen piipun selkääni vasten..




Mulla menee inspis tähä o.O jotenki en oo vaa jaksanu/ viittiny kirjottaa vaikka tykkäänki tästä!! Mä mietin et pitäiskö mun pitää taukoo, mut sillo menettäisin vaa kaikki viimesetki inspikset!! Mut siis joo vihdoinki sitte kirjotin!
Ja kun mainitsin siitä uuesta ficistä viimeks, aattelin et voisin kertoo siitä, mut en taia paljastaa paljoo xD tän vaa: tulee olee aika raju, niinku väkivallalta ja näiltä! Ja varmaanki Liam ficci!! Eka jossa ois ehkä hyvä idis xD