~I Will Protect You~ Part 22

Juliet:
"... En tiedä" vastasin todenmukaisesti, katsoen miestä peilin kautta. Miksi hän ei ampuisi minua nyt? Ehkä jos hän tekisi sen, aseiden kautta saataisiin tietoon terroristit.
"Haha" mies naurahti kuivasti ja kiskaisi minut olkapäästä katsomaan häntä. En laittanut vastaan, olin niin kyllästynyt tähän takaa-ajoon..
Mies vilkuili ympärilleen ja katsoi sitten kelloa.
"Alahan tulla" mies ärähti ja kiskaisi minut vessan ovelle. Harry varmasti näkisi kun tulisimme käytävälle ja ehkä mies saataisiin kiinni!
Kesken ajatukseni kuului kuitenkin mahtava jyrinä ja koko talo tuntui tärisevän. En ehtinyt tajuta mitä tapahtui kun mies jo tempaisi oven auki ja syöksähti savuiselle käytävälle. Kompuroin heti... Käytävä oli täynnä kivimurskaa ja pölyä.. Vilkaisin äkkiä taakseni, sinne missä Harryn olisi pitänyt istua. Mutta koko käytävän toinen pääty oli romahtanut ja savun peitossa! Terroristit olivat räjäyttäneet käytävän suunnitellusti!
"Harry!!" Huusin harkitsematta, ja samantien mies peitti suuni kädellään ja kiskaisi minut jatkamaan matkaa.
Kompuroin eteenpäin, vastustellen niin paljon kuin pystyin! Harry saattoi olla... Ei, en halunnut ajatella sitä!! Hänen oli pakko olla tuolla jossain!
Samantien jyrähti toisen kerran, tälläkertaa toisella puolella taloa. Käytävä tärisi ja pöly peitti näkyvyyden kokonaan..
Tajusin mitä tapahtui. Mies kuljettaisi minut pois samaan aikaan kun räjähteitä laukaistiin ympäri taloa, aiheuttaen häslinkiä... Kukaan ei huomaisi minun kadonneen tässä mylläkässä!! Mutta miten räjähteet on saatu asetettua turvallisuus ministeriön taloon..?
"Pidäppä kiirettä pikku neiti ettei pamahda jalkojen alla" mies tokaisi ja kääntyi portaikkoon. En päässyt hänen tiukasta otteestaan kiinni vaan jouduin juoksemaan hänen mukanaan portaita alas.
"Mikä kerros tämä on!?" Mies karjui yhtäkkiä, kääntyen minuun päin.
"E-en tiedä!!" Inahdin  vaimeasti. En tuntenut rakennusta yhtään paremmin kuin hänkään.. Mutta eikö hänellä pitänyt olla reitti suunniteltuna?
Mies vilkuili ympärilleen ja syöksähti päin yhtä porraskäytävän ovea. Hän oli juuri koskettamassa oven kahvaa kun valtava järinä tärisytti käytävää. Menetin tasapainoni ja mätkähdin maahan. Käsivarteni naarmuuntuivat pahasti ja melkein tunsin kuinka iho raastautui röpelöiseen lattiaan...

Yskien vilkuilin ympärilleni, eikä miestä enää näkynyt... Oliko hän paennut vai... Jäänyt ovesta syöksähtäneen kivimurskan alle? Minulle se oli kuitenkin samantekevää.
Ähkien nousin pystyyn ja hapuilin tieni porraskäytävän toiselle reunalle. Tie ylös oli suljettu, hoten lähdin pakenemaan alaspäin. Etsisin toisen tien ylös ja hakisin Harryn vaikka henki menisi!




Jooooooohhh... Oon niin hirveen hidas ja laiskaaa! Kirjotin tätä osaa neljänä eri päivänä, puolet ajasta vessassa xDD hahahah oon iha kesä tunnelmis jo! Enää about 20 (?) päivää poikien keikkaaaaaaaan!!!!!