~I Will Protect You~ Part 24

Juliet:
"Mitä?" Vingahdin kuullessani miehen äänen. Jähmetyin paikalleni, tuijottaen pimeyteen. Miten tämä mies tiesi että olin tässä?
"Laitetaampa vähän valoa niin katsotaan kuka tänne ilmaantui" mies sanoi ja kuulin naurua hänen äänessään. Askeleet vaelsivat hieman kauemmas ja kuului pientä kilinää. Sen jälkeen taskulampun kapea valokeila valaisi huonetta.
Pyyhin kasvoni nopeasti ja nousin seisomaan seinän viereen. Mies osoitti valolla suoraan kasvoihini ja asteli lähemmäs.
"Oho!! Itse pääministerin tytär!" Mies nauroi ja tuli vielä lähemmäs. En nähnyt miehen kasvoja koska valo häikäisi kasvojani.
"Kuka olet?" Kysyin vaimeasti ja suojasin silmiäni. Erotin hämärästi pitkän ja harteikkaan hahmon edessäni.
"Ihan kuka vaan haluat minun olevan" mies naurahti ja laski taskulamppuaan.
"Kunhan vitsailen.. Olen Bill." hän jatkoi ja laittoi taskulampun ilmeisesti kiinni vyöhönsä.
En tiennyt mikä mies hän oli... Kuuluiko hän terroristeihin vai oliko hän töissä täällä? En uskalla luottaa häneen kun en tiedä mitä hänellä on mielessään..
"Mitäs minä tekisin sinun kanssasi? Onko ideoita?" Bill kysyi ja käveli hiukan kauemmas, tutkien jotakin seinässä.
"Mitä jos veisit minut yläkertaan?" Ehdotin silmiäni pyöritellen. Bill ei vaikuttanut kovin uhkaavalta, olisin nytkin voinut hyökätä hänen kimppuunsa.
"Ja luovuttaa sinut pukumiehille? Empä tiedä..."
"Kenen puolella sinä ylipäätänsä olet?!"
"Sen joka maksaa eniten" Bill vastasi ja kääntyi minuun päin. Silmäni olivat jo tottuneet pimeään ja erotin hänen kasvonsa jo hieman paremmin. Bill näytti nuorelle, ehkä parikymppiselle. Hän oli pitkä ja lihaksikas. Iho oli kaakaon värinen, tummat hiukset ja silmät. Valkoiset hampaat loistivat kuitenkin pimeässä kirkkaasti..
"Oletko terroristien puolella nyt?" Kysyin varovasti, pitäen häntä silmällä kokoajan.
Bill hymyili minulle leveästi ja nyökkäsi.
"Mutta mietin vielä mitä tekisin.. Paljonkohan isäpappasi maksaisi jos luovuttaisin sinut hänelle?" Bill mietti ja huolettomasti käveli kauemmas minusta. Hän taisi tietää etten uskaltaisi yrittää paeta...
"Tiedätkö jo paljonko terroristit maksavat?" Kysyin silkasta uteliaisuudesta. Bill etsi jotain toiselta puolelta mutta vastasi samalla.
"He kutsuvat itseään Kobeksi. Ihan vaan tiedoksi... Ja he lupasit miljoonan sinusta elävänä. Ehkä hienot miehet maksavat enemmän!" Hän kertoi, huolettomalla tavallaan.
Miljoona... Minusta elävänä. Tämä Kobe oli ilmeisesti erittäin epätoivoinen...
"Jaaha... Kuinka pitkään ajattelit odottaa täällä?" Kysyin, peitellen ihmettelyäni.
Bill tuli luokseni ja heitti repun selkäänsä.
"Mitäpä jos lähdetään heti ja katsotaan kuka on johdossa tuolla ylhäällä? Älä huoli, kaikki pommit menivät jo" Bill hymähti ja käveli huoneen pimeimpään nurkkaan. Varoen seurasin häntä ja huomasin lähempänä että siellä oli ovi. Bill avasi sen ja tulimme hämärään käytävään, jonka päässä oli portaikko. Tällä kertaa ilman kivimurskaa. Bill oli ilmeisesti tietoinen pommien paikoista ja tuhoalueista.
"Olet hidas." Bill sanoi kun kävelimme käytävää eteenpäin. Olin vain pari askelta hänen takanaan joten tuhahdin äänekkäästi. Tämä sai Billin purskahtamaan nauruun ja hän kääntyi ympäri, kävellen takaperin.
"Et ole aivan sitä mitä Kobe kuvaili" hän sanoi ja mittaili minua katseellaan.
"No mitä he sitten sanoivat minusta?" Kysyin ja pyöräytin silmiäni.
Bill oli hetken hiljaa ja hänen kasvoilleen ilmaantui leikkisä virne.
"Ehkä en kerro" hän sanoi ja energisesti hypähtäen kääntyi ympäri, kävellen taas oikein päin.

Bill oli mielenkiintoinen. Hän totteli vain itseään ja oli jotenkin kummallisen leikkisä... Minua varmaan pitäisi pelottaa, mutta olin aika rauhallinen.. En usko että Bill satuttaisi minua.



Pitkästä aikaa!:D yritän saada tän ficin loppuun ennen ens viikon torstaita! Oon vaa nii hidas aina xD mutta juuhhh multa sitte loppu peruskoulu! Kauheen haikee fiilis oli lauantaina! Mutta ka oli 7.9 eli not bad! Mitenkäs teillä oli?:)