~Troublemaker~ Part 27

Ruby:
Pompin koko aamun ympäri taloa, kiljuen ja nauraen samaan aikaan. Ihan kuin olisin ollut pimeydessä nämä päivät! Muistin nyt melkein kaiken ja se teki minut onnellisemmaksi kuin mikään!
"Minä muistaaaaan!! Liaaaaaaam tekisitkö kaakaota?" Nauroin ja heittäydyin sohvalle rättiväsyneenä pomppimisesta. Kaikki nauroivat ja Liam lähti keittiöön. Möngin sohvaa pitkin Harryn luo ja painoin pääni hänen reidelleen. Telkkarista tuli juuri uutiset, joita me kaikki jäimme katsomaan.
"Meillä on uutta tietoa eilisestä lentoturmasta. Konetta on tutkittu monta tuntia, ja useita palasia on nostettu pintaan. Kaikki uhrit löytyivät koneesta, lukuunottamatta Tim Crawleyta" Uutismies kertoi ja viimeiset sanat saivat pääni kohoamaan. Oliko Tim elossa? Muistan vain viimeiseksi kuinka hän katosi pyörteeseen!
"Kuitenkin viimeinenkin uhri löytyi Lontoon etelärannikolta myöhään eilen illalla. Crawley todettiin kuolleeksi. Kaikkiaan turmasta selvisi vain yksi matkustaja" Mies selitti ja kuva vaihtui kuvaamaan rannikkoa. Tunsin kuinka Harryn käsk laskeutui pääni päälle rauhoittavasti. Huokaisten laskin pääni takaisin hänen reidelleen. Tim oli vasta niin nuori.. Hän oli mahtava persoona..
Harry silitti hiuksiani rauhallisesti ja pakotin itseni hymyilemään. Tim oli ollut rohkea loppuun asti. En aikoisi unohtaa häntä,

Päivä meni nopeasti, jutustellessa poikien kanssa. Halusin tietää heti, miten olin käyttäytynyt aikaisemmin. Oli ihan käsittämätöntä, että Michael yritti huijata minua ja heitä niin naurettavasti! Hän itsekkin tiesi olevansa väärässä! Toivottavasti hän sai mustelmia potkuistani. Hän olisi kyllä ansainnut enemmänkin.
"Ruby" Harry kutsui kesken jutuskelun.
"No?" Kysyin, kääntyen häneen päin. Harry heilautti päätään ja tajusin lähteä hänen mukaansa. Harry vei minut huoneeseensa ja istui sängylle. Istuin vähän kummissani hänen viereensä.
"Mitä nyt?" Kysyin kumartuen lähemmäs häntä.
"Minä tahtoisin näyttää sinulle jotain" Hän naurahti ja kumartui ottamaan sängyn toisen reunan takaa kitaran.
"Kirjoitin sinulle kappaleen" Hän hymyili ja kääntyi istumaan minuun päin. Olin täysin yllättynyt tästä. Kukaan ei ollut ikinä sanonut mitään noin ihanaa.
"Vau.. Ihan oikeasti?" Kysyin punastuen. Harry nyökkäsi ja soitti kitarallaan pehmeän alkusävelen.
"Your hands fits in mine
Like it's made just for me
But bear this in mind
It was meant to be
And I'm joining up the dots
With the freckles on your cheeks
And it all makes sense to me
I know you've never loved the sound of your voice on tape
You never want to know how much you weight
You still have sqeeze into your jeans
But you're perfect to me
I won't let these little things
Slip out of my mouth
But if it's true
It's you
It's you
They add up to
I'm in love with you
And all your little things" Harry lauloi pehmeästi, ihanan käheällä äänellään kitaran säestäessä hiljaisesti. Laulu sai minut sanattomaksi. Se oli uskomattoman kaunista. Ja Harry oli kirjoittanut sen. Minulle.
"Piditkö siitä?" Harry kysyi hymyillen ja laski kitaran kädestään. Kyynelten valuessa kasvoilleni, nyökkäsin ja kumarruin halaamaan häntä tiukasti.
"Rakastan sinua"
"Niin minäkin sinua"




Theeeeeeee end!!! Huomatkaa että muutin tota kappaletta ihan tietosesti xD Apuvaaaa ehin taas kiintyy tähä!! Ihanku jättäis lapsensa ikiajoiks!! XD no mutta minkälainen ficci oli? Seuraavaa voisin miettiä, ehotuksia otetaan vastaan!:) kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille!! <33