~Are You Jealous?~ Part 5

Harry:
Koko luokka hätkähti kesken matikan tunnin laukauksiin. Moni tytöistä kiljaisi ja kaikki vilkuilivat ympärilleen.
"Mikä se oli!?" Opettaja huudahti, ja nousi seisomaan. Päät kääntyilivät nopeasti. Sitten laukauksia kuului lisää.
"Kouluampuja!" Brittany kiljui, hysteerisesti jo itkien. Paniikki syntyi heti. Me kaikki nousimme seisomaan ja opettaja yritti rauhoitella, mutta kukaan ei kuullut. En voinut uskoa, että joku ampui koulussamme. Mieleeni tuli heti Luci. Hän oli eri luokassa.
"Kaikki ulos ovesta ja suoraan pihalle metsän reunaan!" Opettaja käski ja kaikki purkautuivat käytävälle. Käytävä oli täynnä kiljuvia oppilaita. Kaikki luokat olivat tyhjentyneet ja kaikki tunkivat oviaukoista. Laukauksia kuului lähempää ja näin käytävän päässä vilauksen aseen piipusta. Olin aikeissa kääntyä poispäin ulko-ovista ja lähteä etsimään Lucia, mutta ihmismassa ei päästänyt minua vastavirtaan. Työnnyin ovesta ulos ja tunsin jonkun tarttuvan t-paitani olkaan.
"Tänne päin!" Niall huusi, ja veti minut kauemmas tungoksesta, jonka jälkeen juoksimme muiden mukana metsän reunaan.
Kauempaa näin, kuinka koko koulun 500 oppilasta juoksi sikin sokin. Kaikki näyttivät kauhistuneita, ja jokainen tyttö itki hysteerisesti.
"Näetkö Lucia!?" Tivasin Niallilta ja vilkuilin porukkaa. Niall pudisti päätään, näyttäen yhtälailla huolestuneelta.
"Harry!" Joku huusi ja salamana käännyin äänen suuntaan toivoen parasta. Mutta luoksemme juoksi Louis, jonka perässä tuli minua huutanut Holly.
"Oletko.. Nähnyt.. Lucia!?" Holly henkäisi, uupuneena juoksemisesta.
"En! Te olette samassa luokassa, missä hän on!?" Tivasin hermostuen kokoajan enemmän.
"Hän meni vessaan" Louis henkäisi, silmät suurina.
"Ettekö nähneet häntä missään!?"
"Ei!"

Louis:
Lucia ei näkynyt ulkonakaan. Hän ei välttämättä edes tiennyt, että koulussa ammutaan!! Harry vilkuili hätääntyneenä ympärilleen, ja tein sekunissa varmaan tyhmimmän päätökseni ikinä. Lähdin juoksemaan kohti koulua. Ei olisi aikaa odottaa poliisia. Kuulin kuinka opettajat ja oppilaat huusivat minulle, mutta olin tehnyt päätökseni. Luci oli sisällä.
Tempaisin koulun oven auki, ja jäin kuuntelemaan. Laukauksia ei kuulunut enää. Käytävät olivat sotkuiset lasin siruista ja lennelleistä tavaroista. En tiennyt missä Luci oli. En tiennyt oliko hänellä oikeasti ollut vessahätä aikaisemmin, joten en tiedä oliko hän vessoissa. Hiippailin käytävää eteenpäin, kuunnellen tarkasti. Ampuja saattaisi olla jossain vielä..
"Luci" kuiskasin hiljaa. Vastausta ei kuulunut. Jatkoin matkaa käytävällä ja ohitin siivouskomeron.
Kuulin hiljaisen raahausäänen komerosta ja pysähdyin sen eteen. Oli kolme vaihtoehtoa. Joko siellä oli ampuja, Luci tai ei mitään. Päätin kuitenkin ottaa riskin. Avasin luotien reijittämän oven ja tiirasin pimeään. Luci istui maassa, kädet korviensa päällä. Olin niin helpottunut löytäessäni hänet.
"Luci, kaikki hyvin." Kuiskasin hiljaa ja kyykistyin hänen eteensä. Hitaasti Luci kohotti katseensa ja näin hänen kyynelistä tuhraantuneet kasvonsa.
"Louis" hän kuiskasi ja kohotti käsiään hymyillen sekavan näköisenä. Kumarruin lähemmäs, tartuin häntä kainaloista ja nostin häntä ylemmäs. Luci kuitenkin vinkaisi kivusta ja hellitin otteeni.
"Mitä on tapahtunut? Osuiko hän sinuun?" Kysyin hädissäni, ja Luci osoitti reitensä yläosaa. Normaalisti olisin nauranut, mutta nyt nostin hänen hameensa pois edestä. Ampumahaava vuosi verta melko runsaasti, ja se näytti kivuliaalta.
"Kaikki on hyvin, minä vien sinut pois" hyssyttelin ja varoen nostin Lucin seisomaan, tukien hänet itseäni vasten.
"En voi.. En pysy pystyssä" hän itki ja takertui paitaani.
"Hyss, minä kannan sinut" kuiskasin ja hitaasti nostin hänet syliini. Luci puristi silmänsä kiinni tiukasti, ja näin kuinka kyyneleitä valui ripsien lomasta.
"Kestä vielä vähän aikaa" pyysin, yrittäen pysyä rauhallisena itsekkin. Varovasti hivuttauduin takaisin käytävälle, Luci sylissäni.
Olin juuri lähtemässä kohti ovia, kun kuulin askelia ja mutinaa.
"Hän tulee!" Luci vinkaisi hädissään. Käännyin ääntä kohti ja kohtasin ampujamme: minua varmaankin vuoden tai pari vanhemman miehen, joka näytti mielenvikaiselta. Hän hiveli käsissään olevaa asetta ja älysi meidät vasta kun hän oli parin kymmenen metrin päässä.
"Miksi ette ole paenneet!? Enkö minä kauhistuta tarpeeksi? Haluatteko te kuolla?" Mies kysyi, vapisten ja osoitteli meitä aseellaan. Olin jähmettynyt paikalleni. En uskaltanut paeta. Ovi oli liian kaukana, mies ehtisi ampua ennenkuin olisimme turvassa.
Luci tiukensa otettaan kaulani ympäriltä. Hän tärisi, eikä se varmaankaan johtunut kokonaan jalasta. En ollut itsekkään kovin rauhallinen enää.
"Et vastaa!! Saatte maksaa kaikkien puolesta!" Mies huusi ja ryntäsi luoksemme. Hän repäisi Lucin käsivarsiltani väkivaltaisesti ja tyrkkäsi minut kumoon. Kaaduin maahan lasinsirujen päälle, ja tunsin kuinka sirut rikkoivat ihon. Mies oli taatusti mielenvikainen! No.. Mitä muuta kouluampujalta voi odottaa!?

Luciana:
Kirkaisin kivusta, kun mies repäisi minut Louisin otteesta lattialle. Kaadettuaan Louisin, mies tarttui minua hiuksista ja kiskaisi viereensä. Tuntui kuin koko päänahkani revittäisiin irti, ja lisäksi lasinsirut porautuivat käsiini.
"Ammun ensin tytön ja sitten sinut!!" Mies karjui ja heilautti aseen olaltaan. Piippu painui ohimolleni ja tunsin kuinka hengitykseni alkoi tukkeutua. En tiennyt mitä tapahtui!!! Hengitykseni korisi ja yritin vaistomaisesti saada henkeä. Louis katsoi minua kauhistuneena, kun tunsin sinertyväni. En saanut henkeä yhtään. Yritin räpistellä irti miehen otteesta, mutta tämä vain kiskaisi minut lähemmäs jalkojaan.
Suljin silmäni, kun enää edes nähnyt eteeni. Happi loppui. Kuulin viimeiseksi laukauksen, ennenkuin kaikki pimeni.





Hheheeh jatkan kai huomenna jossain vaiheessa!:)