~Troublemaker~ Part 26

Ruby:
Heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Räpyttelin silmiäni unen pöppörössä ja käännyin katsomaan nukkuiko Harry vielä. Sänkyn toinen puoli oli tyhjä.. Venyttelin hetken ja yritin saada taas aivoni toimimaan. Harmikseni kyllä huomasin, ettei muistini ollut palannut...
Vaihdoin vaatteet ja lähdin Harryn huoneesta. Oli jännää, että jotenkin tunsin tämän talon, vaikka en muuta muistanutkaan. Menin suoraan olohuoneeseen, missä Harry istui yksin.
"Huomenta" sanoin ja istuin sohvan toiseen päähän. En viitsinyt istua hänen viereensä, se olisi ollut jo lähentelemistä..
"Huomenta. Nukuitko hyvin?" Harry kysyi hymyillen, mutta hän näytti jotenkin huolestuneelle.
"Joo, kiitos kysymästä" hymyilin ja käännyin heti sen jälkeen vähän nolona katsomaan telkkaria. Ohjelma ei minua kiinnostanut, mutta minua hermostutti katsekontakti Harryn kanssa. Näin sivusilmästä kuinka hän katsoi minua pitkään, ennen kuin käänsi katseensa ja huokaisi. En kehdannut kysyä mikä oli vikana..
Yhtäkkiä ovikello soi. Minulla ei ollut mitään ideaa, kuka siellä voisi olla, eikä tainnut olla Harryllakaan ilmeestä päätellen. Jäin istumaan sohvalle ja katselin kuinka Harry käveli ovelle ja avasi sen.
Välittömästi syntyi tappelu. Tuntemattomia miehiä tuli sisään ja he lukitsivat Harryn tiukkoihin otteisiinsa. Pomppasin sohvalta ylös täysin pöllämystyneenä.
"Minä tulin vihdoin!" Jotenkin tuttu ääni naurahti ja Michael tuli sisään, välittämättä seinään niitatusta Harrysta.
"Mitä?" Älähdin epäuskoisena. Miksi hän oli tullut??
"Tottakai tulin hakemaan sinut pois! Nämä rikolliset veivät sinut, edes tuntematta sinua! Tottakai minä haen sinut turvaan!" Michael hymyili ja kaappasi minut kainaloonsa. Oliko Harry muka rikollinen!? Olivatko he siepanneet minut tänne ja väittäneet, että tuntevat minut!?
"Hän valehtelee" Harry murahti yhtäkkiä, ja sai heti siitä hyvästi kovan iskun kylkeensä. En tiennyt ketä uskoa.
"Älä viitsi. Tosirakkaus voittaa aina! Ruby tietää, että valehtelet! Kumman valitset? Poikaystäväsi vai hullun rikollisen?" Michael nauroi Harrylle ja kääntyi osoittamaan viimeiset sanansa minulle. En ehtinyt vastata, ennekuin silmäni sumentuivat.


Harry:
En pystynyt liikkumaan senttiäkään kun neljä miestä pitivät minut paikallaan. Mutta en silti antaisi Rubyn uskoa Michaelia. Odotin Rubyn vastausta. Mutta hän oli hiljaa ja tuijotti tyhjyyteen.
Yhtäkkiä hän lähti kävelemään minua päin, tuima ilme kasvoillaan. Miehet käänsivät minut häneen päin, pitäen käteni selän takana. Ruby pysähtyi eteeni ja tuijotti minua tiukasti silmiin. En tiennyt yhtään mitä hän ajatteli.
Sitten Ruby vain kääntyi ympäri ja meni Michaelin luokse.
"Onneksi tulit" hän hymyili Michaelille joka nappasi hänet halaukseensa. En voinut uskoa sitä..
"Tiesin! Luulitko, että sinulla olisi mahdollisuuksia!?" Michael nauroi pilkallisesti minulle, Rubyn olkapään yli. En ehtinyt vastata, ennenkuin Michael horjahti taaemmas.
"Älä koske minuun enää ikinä" Ruby ärähti ja löi Michaelia kasvoihin kovaa. Hän horjahti uudestaan ja sitä hyväksi käyttäen Ruby tyrkkäsi hänet maahan.
"Senkin- itserakas- aivoton-paskiainen!!" Ruby huusi ja jokaista sanaa hän painotti potkulla Michaelin selkään. Minun teki mieli nauraa täyttä kurkkua, mutta pidin kuitenkin suuni kiinni. Leveää hymyä oli kuitenkin hankala peittää. Ruby kääntyi minuun päin ja jätti pölähtäneen Michaelin maahan.
"Painukaa helvettiin, ennekuin soitan poliisit" Ruby uhkasi vihaisempana, kuin olin ikinä hänet nähnyt. Miehet häipyivät ovesta ilman vastarintaa, jättäen Michaelin kinkkaamaan perään.
"Sinä muistat?" Kysyin hiljaa, hymynkare huulillani. Ruby ei vastannut, vaan heittäytyi minua vasten ja painoi päänsä rintaani vasten. Kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen ja painoin kasvoni hänen hiuksiinsa. Vihdoinkin.
Kaikki huoli ja pelko katosivat minusta, kun sain vihdoin vanhan Rubyn takaisin.