~Troublemaker~ Part 25

Harry:
"Näyttääkö mikään tutulta?" Kysyin Rubylta, kun tulimme takaisin kotiin. Hän kääntyili ympärilleen ja lopulta pudisti päätään.
"Katsele kaikkea ihan vapaasti, jos vaikka jokin palautuisi mieleesi" kohotin huokaisten. Minun pitäisi olla iloinen kun Ruby oli hengissä. Olihan kyllä minä, mutta muistinmenetys ehkä hieman pelotti minua. Ruby ei muistanut minua, vanhempiaan, onnettomuutta tai Danin murhayritystä. Hän luuli seurustelevansa sen paskan kanssa, ja nyt vain olevansa kämppiksiensä luona. Se satutti minua. Minun tunteeni häntä kohtaa eivät olleet muuttuneet tippakaan, mutta nyt hän ei edes tiennyt kuka olin..
Ruby katosi keittiöön ja tutkiskeli paikkoja. Me muut hajaannuimme eri suuntiin. Vilkaisin kelloa, ja hämmästyin aikalailla. Kello oli melkein neljä aamulla, enkä edes ollut huomannut koko asiaa. Menin keittiöön Rubyn luokse.
"Hei, kello on jo aika paljon. Tuletko nukkumaan?" Kysyin ystävällisesti. Ruby kääntyi minuun päin ja näytti epäröivältä.
"Jos minä nyt olen täällä.. Niin nukunko sohvalla?" Hän kysyi, ja palautti heti mieleeni vanhan keskustelumme.
"Et, nukut minun huoneessani" vastasin hymyillen. Ehkä Ruby saattaisi muistaa jotain tästä keskustelusta.
"No tuota.. Olisiko patjaa?" Hän kysyi selvästi punastuen.
"Siellä on sänky" vinkkasin ja Ruby lehahti punaiseksi. Ehdinkin jo kaivata hänen söpöjä reaktiotaan.
"Okeeei" Ruby hymähti ja livahti ohitseni käytävään.
Käännyin menemään hänen peräänsä ja olin juuri ohjeistamassa missä huoneeni oli, kun tajusin, että Ruby meni sinne ilman ohjeita. Kiiruhdin pikavauhtia hänen peräänsä.
"Muistatko sinä tämän huoneen?" Kysyin heti kun olin saavuttanut hänet. Ruby seisoi sängyn päässä ja katseli ympärilleen.
"Kyllä... Onko vasen puoli minun?" Hän kysyi iloa äänessään. Nyökkäsin leveästi hymyillen. Vaikkei hän muistanut vielä minua, hän muisti jo tämän huoneen! Oltiin jo lähempänä voittoa!
Annoin Rubylle hänen oman pyjamansa, jota hän ei kyllä tunnistanut, mutta puki sen päälleen. Heitin paitani pois ja kipusimme kummatkin sänkyyn. Ruby pysyi tiukasti toisella laidalla, aivan kuten ensimmäisenä yönään täällä. En aikonut painostaa häntä, joten toivotin vain hyvää yötä, ja nukahdin.



Huhu miten tylsää xD oli muuten aika jännää lukee omia fanficcejä! Se on sinänsä inhottavaa ku varsinki vanhoissa ficeissä huomaa heti, kuinka huonosti on sillon kirjottanu xD se on aina sillee et joka ficissä kehittyy paremmaks :D joo entiiä mihin tää nyt liitty!