~Are You Jealous?~ Part 17

Luciana:
"Olisi aika herätä" Kova ääni käski ja sai minut palaamaan todellisuuteen. Kohotin käteni ja hieroin silmiäni. Näin edessäni punaiseen huppariin pukeutuneen miehen. Olin eka ihan pihalla, että mitä tapahtui mutta sitten muistin. Ponnahdin istuaalleni ja silmäilin heti ympärilleni. Olin pienessä, harmaassa huoneessa, jossa ei ollut yhtäkään huonekalua.
"Oli jo aikakin. Ihan vaan tiedoksi, kohta tulee ruokaa" mies ilmoitti enempää selittelemättä ja poistui ovesta. Könysin ylös ja juoksin ovelle hänen peräänsä.
"Hei!! Päästä minut ulos!" Kiljuin ja jyskytin ovea. Kukaan ei kuitenkaan vastannut.
"Louis!" Jatkoin ja hädissäni etsin jotain millä murtaa oven lukkoa. Mutta huoneessa ei ollut mitään.. En tiennyt missä Louis oli tai mitä hänelle oli tapahtunut. Valahdin lattialle seinää pitkin ja painoin kasvot käsiini. Meidän kimppuumme oli hyökätty täysin ilman syytä! Emme olleet mitenkään rikkaista perheistä, eli ei meistä kovia lunnaita saisi!
Kuulin rapinaa ja oven alaosassa olevasta salaluukusta ilmestyi käsi joka tyrkkäsi lautasen lattialle. Olin ehkä odottanut leivänkannikkaa, mutta lautasella oli pastaa ja jotakin kastiketta. Olin kyllä hieman nälkäinen, mutta en tiennyt kannattaisiko sitä syödä. Ties vaikka se olisi myrkytetty. Pidin pääni ja työsin lautasen takaisin oven eteen. En aikoisi kuolla tänne.


Louis:
En koskenut minulle tuotuun pastalautaseen. Olin katsonut niin monia elokuvia, joissa myrkytetään herkkäuskoisia, etten itse enää aikonut olla yhtä tyhmä.
Istuin huoneen nurkassa kun ovi avautui ja sisään tuli pyylevä, ehkä nelikymppinen nainen. Hän näytti perus kotiäidiltä, minkä takia ihmettelin aika suuresti miksi hän oli täällä.
"Hei.. Tuota, minua pyydettiin hakemaan sinut. Toivoisin, ettet yrittäisi karata koska meille kaikille tulee silloin ongelmia" nainen sanoi ujosti, ja tuntui, että hän puhui jonkun muun puolesta. Jotenkin nainen tuntui inhimillisemmältä kuin sieppaajat, joten päätin luottaa häneen.
"Selvä.. Missä Luci on?" Kysyin ja nousin ylös.
"Tyttö? Hän on täällä myös.. Mutta tuota hänetkin tuodaan tuonne nyt" nainen selitti hymyillen arasti ja viittasi minua menemään ovesta ulos.
Ulkopuolella oli iso huone, joka näytti tekevän monen huoneen virkaa. Yhdellä reunalla oli keittiö, toisella olohuone... Nainen livahti edelleni ja seurasin häntä yhteen pienempään huoneeseen.
Tämä huone oli melko hämärä ja pieni. Ja lisäksi siellä oli neljä ihmistä. Ja Luci. Katseeni lennähti heti häneen. Luci ei näyttänyt loukkaantuneelta, pelästyneeltä ehkä. Olisin halunnut mennä hänen luokseen, mutta nainen ohjasi minut miesten luo.
"Nonii.. Häivy Marie." Tupakkaa polttava mies käski kopeasti ja nainen häipyi pikaisesti.
"Tehdään tämä yksinkertaisesti. Te kaksi kuulutte nyt meille, ja teette niinkuin me sanotaan tai saatte maistaa lyijyä! Me ei välitetä mistään teidän asioista, joten parempi vain totella. Te saatte luvan kuljettaa kilon huumeita Amerikkaan. Jäämättä kiinni. Muuten teidät käsitellään, niin että toivotte että ette olisi koskaan syntyneetkään" mies käski, kuin asia olisi yksinkertainen. Meistä tehtäisiin väkisin salakuljettajia.





Kesti vähän! Mutta varmaan huomen illalla jatkan!