~Troublemaker~ Part 18

Harry:
"Mitä jos tänään katsottaisiin jotain leffaa?" Liam ehdotti kun olin tullut kotiin. Emme me yleensä mitään kovin erikoista tehneet, joten leffa kuulosti hyvälle. Pitäisi vain vahtia kännykkääni Rubyn soiton varalta. En haluaisi missata sitä.
"Joo!! Katsotaanko Avengers?" Niall ehdotti ja pomppi jo leffakokoelman eteen. Kaikki nyökkäsivät ja Zayn lähti hakemaan keittiöstä syötävää. Me muut, Niallia lukuunottamatta, istuimme sohville ja laitoimme telkkarin  päälle. Käynnissä näytti olevan juuri uutiset.
"British Airlinesin lento 335 on pudonnut kanaaliin viisi minuuttia sitten. Kone on uppoamassa, ja pelastus toimia yritetään käynnistää. Matkustajia on 230, mutta loukkaantuneista tai mahdollisesti kuolleista ei ole tietoa" Toimittaja kertoi ja samaanaikaan kuvattiin sumeasti Lontoon rannikolta merelle. Kaukana näkyi savua, muttei konetta.
Olin täysin jähmettynyt..
"Harry. Millä lennolla Ruby on?" Liam kysyi hiljaa jostain. En kyennyt vastaamaan. Mutta kaikki ymmärsivät. Se oli Rubyn lento.


Ruby:
Törmäyksen voimasta olin muutamia sekunteja tajuttomana. Palasin kuitenkin maanpinnalle kun kylmää vettä roiskui päälleni. Avasin silmäni ja huomasin olevani liiskautunut edessäni olevaan penkkiin. Päähäni sattui, ja tunsin jotain lämmintä ja märkää valuvan ohimoani pitkin. Katsoin heti ikkunaan päin. Kone oli pahasti vinossa. Etuosa oli jo vedenpinnan ala ja takaosa sojotti ylöspäin kuin Titanic.
Räpesin turvavyöni auki ja kohottauduin seisomaan epävakaalle lattialle. Seisoin sääriäni myöten kylmässä merivedessä... Katsoin ympärilleni ja katseeni osui naiseen vieruspenkillä.
En olisi halunnut nähdä sitä. Naisen kasvot olivat veressä eikä hän liikkunut. Jotakin metallista sojotti hänen hartiastaan, mikä näytti tukirungon palaselta. Hän oli kuollut!! Hänen lapsensa odottivat häntä kotiin!
"Kuuletko minua!?" Henkäisin vapisten ja kumarruin ravistamaan hänen veristä olkaansa. Ei minkäänlaista reaktiota.
Tämä sai minut muistamaan etten ollut yksin. Nostin pääni ja katsoin ympärilleni koneessa. Monet penkkirivistöt olivat murskaantuneet, ja kaikki matkatavarat olivat lennelleet ympäriinsä. Vettä virtasi rikkonaisesta rungosta kokoajan sisään.
"Kuuleeko kukaan!?" Huusin toivoen etten olisi ainut selviäjä.
"Apua!" Kimeä ääni huusi jostain kauempaa. Lähdin heti kahlaamaan äänen suuntaan. Matkalla en nähnyt missään liikettä. Vain murskaantuneita ruumiita..
"Missä olet?" Kysyin tultuani niin lähelle koneen päätä, kun vain pääsin. Täällä vesi oli vyötärölleni asti ja kaikki näytti täysin tuhoutuneelle.
"Täällä!" Nyt jo tutun kuuloinen ääni vinkaisi ja käännyin sivullepäin . Siellä oli Tim. Hätääntyneenä ja hieman verisenä.
"Apua! Oleko jumissa!?" Vinkaisin heti ja kumarruin niin että olin kaulaani myöten vedessä. Timin pää oli juuri ja juuri pinnalla ja hän räpisteli hyytävässä vedessä.
"En!! Mutta päähän sattuu! Ja äiti ja isi ovat jossain!" Hän itki ja polssi luokseni. Välittömästi vedin hänet syliini ja lähdin kiipeämään takaisin kohti peräpäätä. Koneesta piti päästä pois heti.
"Kuuntele! Pysy rauhallisena! Meidät tullaan pelastamaan pian" yritin rauhoitella mutta pelkäsin itsekkin.
"Missä äiti on!?" Tim kysyi itkien. En pystynyt vastaamaan. En nähnyt mitään liikettä. Me olimme ainoat selviytyjät.

Pääsimme koneen peräosaan, joka nyt osoitti melkein pystysuoraan.
"Hyppää veteen! Ui niin kauas kuin pääset!" Käskin ja patistin pojan rungossa olevalle aukolle. Kone upposi kokoajan nopeammin.
"Tule perässä!!" Poika kiljui ja hyppäsi sitten veteen. Kurkistin ensin vielä nyt pystysuorassa olevaan koneeseen. Mitään ei liikkunut.

Hyppäsin koneesta ja uppouduin heti tummaan veteenpäin. Räpistelin pinnalle, uin kauemmas ja etsin heti Timiä katseellani.
"Tim!!! Missä olet!?" Kiljuin niin kovaa kuin pystyin. Kone vain upposi vieressäni ja vesi alkoi pyörteillä ympärilläni.
"Täällä!!" Tim vastasi yhtäkkiä ja heilautti kättään aivan koneen vieressä. Eikä hänen kuuluisi olla siellä!
"Tim!!! Äkkiä tänne!!" Kiljuin ja viuhdoin häntä tulemaan kauemmas. Mutta liian myöhään. Kone upposi ja vesi lähti pyörteilemään rajusti.
"Ruby!!!" Tim huusi paniikissa ja yritti taistella vettä vastaan. Se oli kuitenkin turhaa. En ehtinyt liikkua metriäkään, ennenkuin vesi imaisi pikkuruisen Timin veden alle.
"TIM!!" Kirkaisin, mutten uskaltanut mennä lähemmäs pyörteen takia. Sukelsin pinnan alle ja yritin nähdä eteeni. Oli sumeaa, joten näin vain pyörteileviä raudanpaloja. Mutten jälkeäkään Timistä.
Olin juuri aikomassa nousta pintaan kun jokin valtava törmäsi minuun. Uppouduin syvemmälle ja kipu päässäni vei minut tajuttomuuteen.