~Are You Jealous?~ Part 2

Luciana:
"No... Tiedätkö mitään Suomesta?" Kysyin kärsivällisesti Louisilta, joka oli juuri istahtanut Leroyn paikalle.
"Noup" hän vastasi tehden poksahdus äänen p:een kohdalla.
"No jos sinä nyt etsit tietoa kirjasta ja minä piirrän kartan?" Huokaisin ja Louis vain nyökkäsi ohimennen ja keskittyi tarkkailemaan luokkaa. Kuten aina.. Todennäköisesti tekisin koko työn itse!
Tuhahtaen otin opettajan antaman kartongin ja etsin karttakirjasta Euroopan. Parissa minuutissa piirsin kehnon kuvan Suomen kartasta ja kohotin katseeni.
"Miksi et tee mitään?" Tokaisin, nyt minua tuijottavalle laiskottelijalle.
"Ihailen mielummin maisemia" hän vinkkasi ja sai minut kurtistamaan kulmiani. Yrittikö hän flirttailla vai olla säälittävän vitsikäs?
"Ihan miten vaan, mutta voisit nyt luetella minulle tietoja kirjan aukemalta niin minä kirjoitan ne kartan viereen" pyysin ja vihdoinkin Louis lopetti tuolilla keikkumisen ja kumartui kirjan yläpuolelle.
"Väkiluku- jotain viisi miljoonaa" hän luki.
"Yli vai alle?" Tivasin.
"En kerro"
Kohotin katseeni häneen ja näin kuinka hän hymyili leveästi.
"Älä viitsi. Anna kirja tänne" ärähdin silmiäni pyöritellen.
"Ota kiinni" hän naurahti ja nosti kirjan korkealle ilmaan.
Hän alkoi ottaa minua päähän jo aika pahasti. Kohotin käteni ylös, mutten edes ollut lähellä kirjaa. Louis oli paljon pidempi kuin minä, samoin kuin hänen käsivartensa.
"Anna nyt se tänne!" Kivahdin ja ristin käsivarteni.
"Jos pyydät nätisti!" Louis hymähti ja katseli minua voitonriemuisena.
"Voisitko antaa kirjan takaisin?" Kysyin tekoiloisella äänellä ja hymyilin Louisille leveästi.
"Muistakkin pysyä kilttinä!" Louis nauroi tyytyväisenä ja tipautti kirjan pöydälle. En ehtinyt ottaa sitä, kun kellot soivat ja oppilaat alkoivat pakkaamaan tavaroita.
"Mahtavaa" tokaisin. Koko tunti oli mennyt pelleilyyn tuon idiootin kanssa. Joutusin jatkamaan työtä huomenna hänen kiusattavanaan..
Louis häipyi vierestäni, edelleen virnuillen, ja minä pakkasin kirjat ja kynät laukkuuni.
"Hei! Menikö hyvin? Opitko jotain uutta Suomesta? Kuulemma siellä on tosi hieno luonto, hehe vaikka en ole käynyt, mutta olisihan se hienoa hih" Leroy kikatti palatessaan paikalleen. Väläytin hänelle tekohymyn ja vastaamatta pakenin paikalta.

"Heeiii keitäs nuo ovat?" Gwen kysyi yhtäkkiä kesken ruokatunnin. Kohotin katseeni perunamuusista ja tiirailin samaan suuntaan kuin hän.
"Älä edes kysy" voihkaisin heti kun erotin tutun mustan t-paidan ja tatuoinnit.
"Miksi? Woow he ovat seksikkäitä!" Gwen nauroi ja tuijotti silmäkovana heidän selkiään.
Pyörittelin silmiäni ja jatkoin juttelua Even kanssa. Sinänsä olivathan se hyvännäköisiä, mutta ärsyttäviä.

Ruokailun jälkeen lähdimme matikan tunnille, joka oli yksi niistä harvoista tunneista joilla olimme yhdessä. Ja valitettavasti Louis ja Zayn tulivat myös. Joutuisin kestämään heitä melkein joka tunti.
"He ovat meidän luokalla!! Olisit sanonut jotain!!" Gwen hihkaisi, nähdessään heidän tulevan luokkaan meidän perässämme.
"Turpa kiinni. Ne vielä kuulee ja saa uuden ilkkumisen aiheen!" Sihahdin ja työnsin Gwenin omalle paikalleen.
"Nonii hyvää päivää! Ottakaa heti sivu 83 ja aloittakaa tehtävä nelosesta. Puhuminen kielletty" Kärttyinen matikanopettaja rouva Wilkins käski.
En ollut hyvä matikassa, joten tunnit olivat kidutusta. Tuijotin kirjan sivua ymmärtämättä koko kysymystä. Gwen puolestaan kirjoitti kaiken maailman kaavoja vihkoonsa. Ja todennäköisesti Evekin oli jo pitkällä.
Kesken tuskaisen ajatteluni tunsin jonkin osuvan minua selkään. Käännyin kummissani ympäri ja kohtasin Louisin virnistävät kasvot. Hänellä oli paperipalloja pulpetillaan.
"Neiti Styles! Käänny oikeaan suuntaan!" Wilkins ärähti ja pikaisesti tottelin häntä. Tässä luokassa jälki istuntoa sai monta kertaa helpommin kuin missään muualla.
Toinen paperipallo osui selkääni, mutta tälläkertaa en kääntynyt. Hillitsin himoni kääntyä ympäri ja paiskata pallot Louisin ärsyttävään naamaan. Kolmas. Neljäs. Viides. Tuijotin vihkoa ja yritin olla huomaamatta niitä. Kuudes. Seitsemäs. Kahdeksas. Itsehillintäni oli jo kovilla. Vaikka en muutenkaan osaisi laskea tehtävää, paperipalloilla pommittaminen ei tehnyt ajatteluani helpommaksi. Yhdeksäs osui suoraan takaraivooni. Käännähdin salamana ympäri.
"Mitä jos tunkisit pallot perseeseesi!?" Kivahdin kova äänisesti ja tiesin heti sen sanottuani, että olin pulassa. Louis hymyili vienosti ja hän tiesi, että olin pulassa. Käännyin hitaasti oikein päin ja kohtasin Wilkinsin kylmän harmaat silmät.
"Jälki-istuntoa hävyttömästä käytöksestä ja tunnin häiritsemisestä" Opettaja sähähti, kääntyi ympäri ja vaappui takaisin pöytänsä ääreen.

"Mikä sinua vaivaa!? Tiesit, että kääkkä tulisi ja tappaisi minut!!" Valitin äkäisesti Louisille heti tunnin loputtua käytävällä.
"Et olisi kääntynyt" hän naurahti, vinkkasi ja lähti nauravan Zaynin kanssa matkoihinsa. Ai että minä inhosin häntä...



Jatkan sitte varmaan huomenna taas iltapäivän puolella:)