~Are You Jealous?~ Part 4

Luciana:

"Missä Harry on?" Kysyin äitiltä illalla, juuri ennenkukn olin lähdössä nukkumaan.

"Hän meni yöksi Louisin luo. Lupasivat ilmaantua huomenna ajoissa kouluun!" Äiti naurahti ja jatkoi tiskikoneen täyttämistä. Pyöritin silmiäni. Miksi Harryn piti nyt olla parasta kaveria hänen kanssaan? Joutuisin tapaamaan häntä entistä enemmän.

"Kiva. Menen nukkumaan" huokaisin, toivotin kummallekkin vanhemmistani hyvää yötä ja lähdin yläkertaan, Rida kannoillani. Puin pinkin pyjamani päälle ja kipusin sänkyyni. Sammutin yöpöydän lampun ja kääriydyin peittojeni alle tiukasti. 

Sinänsä eihän Louis ollut inhottava, enemmänkin ärsyttävä. Hän oli hauska, mutta hänellä oli selvästikkin jokin ongelma kanssani. Miksi hän muuten häiritsisi ja ilmaantuisi suihkuuni, heti tavattuamme?

"Etkö voisi viedä minua kouluun? En halua kävellä yksin!" Vinguin aamulla iskältä, joka oli juuri ottamassa autonavaimia eteisen laatikosta.

"Jos olet nyt valmis. Minulla on kokous vartin kuluttua, enkä siis voi jäädä odottelemaan, että laitat hiuksiasi" iskä vastasi, naureskellen.

"Olen jo valmis! Paitsi haen vihkoni vielä yläkerrasta!" Huikkasin ja pinkaisin takaisin ylös. Otin vihkon sängyltäni, tarkistin peilistä, että koulupuku istui hyvin ja että hame oli suorassa ja juoksin takaisin alas.

"Hyvää koulupäivää! Me olemme äitin kanssa myöhempään töissä tänään, muista sanoa Harrylle kanssa! Ja on muuten hänen vuoronsa viedä Rida ulos!" Iskä toivotti, ja ajoi pois koulun pihalta. 

Lähdin sitten talsimaan haukotellen kohti etupihaa, missä Holly jo odotti.

"Terve" moikkasin ja pysähdyin hänen viereensä.

"Moi! Missä Harry on?" Holly kysyi, katsellen ympärilleen.

"Hän on Louisin luona yötä" kerroin enempiä ajattelematta.

"Kuka?" Holly kysyi kulmiaan kohottaen.

"Ainiin. Se on uusi oppilas. Eilen tuli siis kaksi uutta oppilasta, Louis ja Zayn meidän luokalle. Ne on melkein kaikissa aineissa samoilla tunneilla kuin me" huokaisin, ja päätin olla mainitsematta suihkuhetkestä.

"Aijaa, no varmaan ne on ihan mukavia" Holly sanoi olkiaan kohauttaen. En alkanut väittämään vastaan, vaan lähdimme yhdessä sisälle. Meillä oli taas yhteinen tunti, äidinkieltä tälläkertaa. Menimme luokkaan ja näimme takapenkissä hymyilevän Louisin ja Zaynin. Ilmeisesti hän ja Harry olivat selvinneet kouluun..

"Nuoko ne ovat?" Holly kuiskasi kun istuimme keskimmäisiin pulpetteihin, heidän eteensä. Nyökkäsin lyhyesti, yrittämättä herättää paljoa huomiota.

Holly heilautti kättään tahallisesti kohti penaaliaan ja se tipahti lattialle.

"Oho" hän sanoi, kumartui ja katsoi takapenkillä istuvia. Aina yhtä ovela, ajattelin silmiäni pyöritellen. Holly nosti penaalinsa ja hymyili minulle leveästi.

"Huomenta! Tehdään tänään erikoisempia yhdyssana tehtäviä! Aloittakaa sivulta 44 ja siirtykää sitten sivulle 65!" Opettajamme herra Johansson selitti ja luokka alkoi kaivaa kirjojaan laukuistaan.

"Osaatko sinä näitä?" Kysyin tuskaisena, katsellen outoja tehtäviä kirjasta. Holly pudisti päätään irvistäen. Inhottavaa kun edes en voinut kopioida häneltä...

"Luci" tuttu ääni kutsui takaani. Huokaisten käännyin ympäri ja kohtasin Louisin hymyilevät kasvot.

"No?" Kysyin.

"Kannattaisi hankkia suihkuverho joka ei ole läpikuultava" hän nauroi ja Zayn tyrkskähti hänen vieressään. Tottakai hän oli kertonut kaikille. Mutta vihjasiko hän, että hän oli nähnyt suihkuverhon läpi!?

"Tai sitten sinun ei kannattaisi tulla säikyttelemään!" 

"Voin tulla ensi kerralla, siten ettet edes huomaa minua" 

"Turpa kiinni" vinkaisin, yrittäen pidätellä naurua.

"Haluat kuitenkin" Louis virnisti. Käännyin punastuen ympäri ja nostin käteni ylös.

"Opettaja, minun pitää päästä vessaan" totesin kovaan ääneen saadakseni open huomion. Oli päästävä  karkuun Louisin  ahdisteluja.

"Käy nopeasti" Johansson vastasi ja nousin paikaltani. Yritin edelleen pidätellä naurua, kun karkasin luokasta käytävälle. Louis hymyili leveästi minulle kun kävelin hänen ohitseen... Minun ei kyllä tarvinnut mennä vessaan, mutta lähdin kävelemään sinne päin kuluttaakseni aikaa.

Keskellä käytävää, kuulin askelia kulman takaa. Epäilin, että se olisi joku opettajista joten valmistauduin kertomaan vessa reissustani. Mutta tulija olikin pari kymppinen mies. Hän näytti hermostuneelle ja hän hipelteli harmaan reppunsa olkainta. Hän saattoi olla joku vierailija, joten ohittaessani hänet, hymyilin ja nyökkäsin. Mies jäi katsomaan minua, aivan kuin kukaan ei olisi ikini tervehtinyt häntä. Jatkoin matkaa kaikesta huolimatta. Mies oli jäänyt paikalleen, ja kuulin vetoketjun avausääntä. En miettinyt sitä niinkään, ennenkuin kuulin elokuvista tutun aseen latausäänen. Käännähdin ympäri hiukset hulmahtaen ja kohtasin konekiväärin piipun. Mies osoitti minua isolla aseella. Kuinka usein tällaista tapahtui? Seisoin vain siinä jähmettyneenä.

"En kestä tätä enää. Saatte kärsiä niinkuin minä teen" mies henkäisi vapisten, hien valuessa hänen otsaltaan. Olin aikeissa vastata, mutta liipasimesta kuului napsahdus. Väistin sivulle juuri oikeaan aikaan, kun mies ampui. Luulin sekunnin murto-osan ajan, että olin väistänyt luotia, ennenkuin tunsin kivun vasemmassa reidessäni. Näin kuinka veri alkoi levitä hameeseeni, ja hengitykseni kiihtyi. Kohotin katseeni mieheen, joka oli nyt kääntynyt ympäri ja alkoi ampua luokkien ovia ja kattoa. Lampuista lensi miljoonia lasinsirpaleita ja kaaduin, kun yritin suojata itseäni niiltä.  Paniikissa raahauduin maata pitkin ja kiskaisin auki ensimmäisen oven jonka löysin. Möngin siivouskomeroon ja suljin oven. Pimeässä, harjojen seassa, tunsin meneväni shokkiin. Hengitykseni vaikeutui ja yritin rauhoittua, mutta kyyneleet virtasivat runsaina kasvoilleni. Minuun sattui, ja pelkäsin enemmän kuin ikinä. Kouluampuja oli täällä... Kuulin kuinka ihmiset kiljuivat ja juoksivat. Laukauksia kuului kokoajan. Mutta en kyennyt pakenemaan. Halusin vain nukahtaa ja päästä pois.