~The Kiss~ Part 32

Sirena:
Mietimme pitkän aikaa ratkaisua ongelmaan. Mutta emme keksineet yhtään mitään! Myrkkyä ei kenenkään tietääkseen saanut pois.. Harry ja Kim olivat menneet ulos vahtimaan ettei demonimies vahtisi meitä. Minä jäin sisälle Zaynin kanssa. Tarkistin hänen olkapäänsä haavan ja ihmeekseni huomasin sen kadonneen. Paikalla oli vain hieman punertava arpi. "Miten se parantui noin nopeasti?" Utelin ja otin sideharson kokonaan pois. "En tiedä, meillä on kai enemmän uusiutumis soluja tai jotain. Harry tietää enemmän" Zayn hymähti ja kääntyi minuun päin. "Sirena, jos minä muutun niin sinun pitää paeta. Ja jos et muuta voi niin puolusta itseäsi veitsellä. Minä en tiedä yhtään mitä tapahtuu joten sinun pitää ihan tosissaan lyödä minua sillä!" Zayn sanoi nyt vakavoituen. Minusta tuntui aika hirveälle. Vaikka Zayn oli täysin eri ihminen kun hän muuttui, en minä pystyisi häntä tietoisesti satuttamaan! En kestänyt nähdä hänen kärsivän! "Tiedät etten aio tehdä sitä. En pysty!" Minä kuiskasin ja tunsin kuinka kyyneleet pursuivat näkyviin. Zayn silitti kädellään poskeani ja hymyili ilottomasti. "Sinun pitää. Minä heräsin kun isäsi viilsi minua.. Se voi toimia uudestaan. Ja sitä paitsi minä parannun nopeasti" hän sanoi ja kumartui lähemmäs suutelemaan minua. Aivan kuin ensinmäisellä kerralla, tuntui kuin maailma olisi kadonnut ympäriltämme. Minä leijuin taivaassa ilman murheita. En olisi halunnut suudelman loppuvan mutta oli pakko. Vetäydyimme erillemme ja näin Zaynin katseessa surua. Ja tiesin mitä hän ajatteli. Hän saattaisi milloin vain tappaa minut. Tietämättä sitä itse. Nousin sängyltä ja otin käytetyt ja hieman veriset sidetarpeet syliini. "Käyn tekemässä jotain syötävää" sanoin hymyillen hieman ja Zayn nyökkäsi. Lähdin alakertaan ja ensitöikseni heitin sidetarpeet roskikseen. En ollut ennen ollut hänen keittiössään joten jouduin pitkän tovin etsimään sopivia tarvikkeita! Päätin tehdä vain yksinkertaisesti pekonia ja kananmunia. Laitoin pannun liedelle ja heitin paketillisen pekonia sekaan. Toisella pannulla tein kananmunat. Hyräilin itsekseni ja kipaisin hakemaan jääkaapista appelsiinimehua. Minulla itselläni ei ollut nälkä joten tein vain Zaynille jättiannoksen. Kasasin pekonit ja kananmunat isolle lautaselle ja täytin korkean lasin mehulla. Asettelin kummatkin tarjottimelle ja lähdin yläkertaan. Olin puoli matkassa portaita kun kuulin oudon raksahduksen. Aivan kuin joku olisi astunut ohuen risun päälle. Vilkuilin aika hermostuneena ympärilleni ennen kuin menin Zaynin huoneeseen. "Minä tein sinulle-.." Keskeytin ja tajusin ettei Zayn ollut sängyssään. Lakanat olivat pahasti rytyssä ja tyyny oli huoneen toisella laidalla. Eikai vain.. Tiesin vastauksen kun ovi takanani paukahti kiinni. Käännähdin ympäri ja ruokatarjotin tippui kädestäni. Zayn seisoi edessäni, hymyillen, silmät mustina hohtaen. Lautanen ja mehulasi pirstoituivat jalkoihini mutten välittänyt. Tämä ei saa tapahtua nyt! "Zayn..kuuletko minua?" Minä kysyin hiljaa varovaisena. Eihän sitä tiennyt vaikka hän kuulisikin! Mutta vastausta ei kuulunut. Nyt olin pahassa pulassa. Zayn syöksähti yhtäkkiä minua päin kaataen minut. Mätkähdin lattialle mutta nopeasti väänsin pääni ylös. En ehtinyt nähdä missä Zayn oli kun tunsin potkaisun selässäni ja lensin päistikkaa seinään. Kuulin rusahduksen kyljessäni. Ainakin kaksi kylkiluuta oli murtunut. Hammasta purren nousin istumaan. "Zayn! Minä tässä!" Huusin niin kovaa kuin jaksoin. Mutta tiesin heti ettei olisi pitänyt. Zayn tuiotti minua hetken ja sitten heilautti jalkansa päin päätäni. Ehdin kirkaista ennen kuin kivun ohjaamana vajosin pimeyteen.
Harry:
Olin kiertänyt taloa ympäri vaikka kuinka monta kertaa! Ei se ukko ole täällä! Ihan turhaa tämäkin. Seisoin takapihalla ja tuiotin metsää. Yhtäkkiä kuulin kimeän kirkaisun joka loppui kesken. Voi ei!! Säntäsin heti juoksuun ja rynnin sisälle taloon. Zayn oli aivan varmasti muuttunut ja Sirena oli pulassa! Tempaisin Zaynin huoneen oven auki. En nähnyt ensin ketään. Kummissani vilkaisin sivulle ja näin Sirenan makaavan nurkassa, yltäpäältä veressä. Ei! Loikkasin heti hänen luokseen ja jähmetyin nähdessäni valtavan ruhjeen hänen päässään. Eikä hän liikkunut. Kokeilin heti pulssia kaulasta. Enkä tuntenut sitä.



Elikkä nyt teen seuraavan osan vasta vähän yli viikon kuluttui koska oon rippileirillä :D