Harry:
Heräsin yhtäkkiä kesken uneni. En tuntenut enää niin pahaa kipua selässäni tai kyljissäni kuin aikaisemmin. Onneksi sillä tällähetkellä halusin vain tappaa Xenian. Onhanhän serkkuni mutta muuta yhteistä meillä ei ole. En ole koskaan erityisemmin pitänyt hänestä ja nyt hän meni liian pitkälle. En halunnut vaarantaa Kimin tai Zaynin olemassa oloa jättämällä hänet henkiin.. Enkä tietenkään vaarantaisi Sirenaakaan. Zayn ei ikinä toipuisi jos hänelle kävisi jotain. Nousin varovasti venytellen ylös ja huomasin olkapääni haavojen olevan peitetty siteillä. Tottakai Kim pelasti minut. Hymyilin itsekseni ja vetäisin valkoisen t-paidan päälleni. Oli paras mennä alakertaan katsomaan mistä olin jäänyt paitsi.
Zayn:
Odotin malttamattomana Liamin, Louisin ja Niallin saapumista. Meidän pitäisi etsiä Xen ja antaa hänelle turpiin. Uskomattoman idiootti ihminen. Istuin olohuoneen sohvalla ja naputin kädelläni polveani.. Tuiottelin kelloa ja laskin sekunteja.. Onneksi Sirena ei ollut täällä! Tiesin tottakai että hän osaa ja pystyy tappamaan mutta Xenia oli vahva. Ja hänellä olisi liittolaisia. Me demonit sentään kestimme enemmän iskuja ja parannuimme nopeammin.. Kesken mietintäni kuulin askelia portaista ja käännähdin istualtani. Harry tuli alas hieman pöllähtäneen näköisenä. "Miten jaksat?" Kysyin kun hän istahti viereiseen nojatuoliin. "Hyvin, hieman kivistää vielä muttei pahasti" hän vastasi hymyillen. "No hyvä.. Liam ja pojat ovat tulossa tänne" kerroin ja vilkaisin taas vaihteeksi kelloa. Aikaa oli mennyt jo puoli tuntia.. "Hyvä! Apua tässä tarvitaankin! Se korsto joka oli Xenin kanssa.. Huhuh!" Harry sanoi tehden sangen selväksi ettei vastassamme olisi mitään keijukaisia. "No mutta me löydämme heidät ja se on sitten siinä. Emme voi jättää heitä henkiinkään" minä totesin. Xenia ei tekisi kenellekkään mitään hyvää niin kauan kuin eli! Hän ei luovuttaisi koskaan vaan jahtaisi Sirenaa iäisyyden! "Jep.." Harry vastasi. No mutta kyllähän meillä oli ihan hyvät mahdollisuudet: viisi vastaan tämäntiedon mukaan kolme. Meidän piti vain toivoa ettei Xen saa muista liittolaisia..
Kim:
Istuin lattialla takan edessä ja vain piirtelin sormellani kuvioita lattiaan. Minulla ei ollut mitään järkevää tekemistä, enkä voinut myöskään keskittyä mihinkään. Missä Xenia oli ja mitä hän suunnitteli? Aikoiko hän etsiä Sirenan vai yrittäisikö hän tappaa pojat? Liian paljon avonaisia kysymyksiä joihin tarvitsisin vastauksia.. Minun oli lopulta pakko nousta ylös. Istuminen ei nyt auttaisi. Menin viereiseen huoneeseen joka kuului Zaynille. Jotenkin aavistin Sirenan olevan siellä enkä erehtynyt. Menin hänen luokseen ja istui sängylle myöskin. "Mitä mietit?" Kysyi hiljaa kun Sirenan katse tuiotti seinää. "Xeniaa.. Ja Zayniä" hän vastasi hitaasti. Luultavasti täysin samaa mitä itsekkin mietin.. "Kuule.. He hoitavat homman ja me palaamme sinne ihan rauhassa. Xenia on.. Ääliö eikä hän voi pärjätä pojille" lohdutin häntä ja samalla itseäni. Jännää kuinka en aluksi oikein pitänyt hänestä ja nyt hän tuntui enemmän ystävälle.. Vaikka en tiennyt mitä hän ajatteli. "Niin..kyllä se menee hyvin" hän sanoi varmaan enemmän itselleen kuin minulle.
Sirena:
Tottakai olin huolissani mutta Kim sai minut hieman rauhallisemmaksi. Ei Xenia pystyisi tekemään mitään pojille! Silloin, yhtäkkiä mieleeni pamahti erittäin olennainen asia. Isä. Olin ollut melkein päivän poissa eikä hän tiedä missä olen ja tulen olemaan!! Mutta en voisi kertoa.. Nappasin kännykkäni taskustani ja huomasin saaneeni yli kaksikymmentä soittoa ja viisitoista äkäistä viestiä isältä.. Pelkäsin jo hänen reaktiotaan kun viimein vastaisin. Laitoin hänelle nopeasti viestin:' anteeksi etten vastannut mutta yksi Kenin tuttu vei meidät telttailemaan! Olisi pitänyt ilmoitaa mutta oli äkkilähtö ja meillä on ollut niin paljon tekemistä! Minä soitan sinulle huomenna!'. En ollut kovin hyvä valehtelemaan mikä näkyi viestissäni. Lähetin sen kuitenkin ja vain toivoin parasta. Isän vastaus ei ehtinyt tulla kun Kim yhtäkkiä pomppasi ylös sängyltä. "Mitä nyt?" Kysyin heti. "Mene piiloon!! Xenia on täällä!" Kim henkäisi katse ikkunassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti