~The Kiss~ Part 30

Zayn:
Heräsin kovaan päänsärkyyn. Tuntui kuin ohimoni olisivat tulessa. Ähkäisten ponnahdin istualleni ja puristin pääni käsieni väliin. En edes huomannut etten ollut yksin. Tunsin yhtäkkiä käden koskettavan paljasta selkääni ja varovasti kohotin päätäni. Sirena seisoi vieressäni, huolestuneen näköisenä. "Mikä on?" Hän kysyi kuiskaten ja kyykistyi sängyn viereen. "En tiedä.. Sirena en halua että olet täällä.. En ole normaali" minä vastasin pinnistellen kipua vastaan. Aivan kuin olkapään kipu olisi siirtynyt päähäni! Minua pelotti hieman kun en tiennyt mitä tapahtui. Saatoin vain yhtäkkiä unohtaa kaiken ja herätä monen tunnin päästä tuntemattomassa paikassa.. "Zayn, minä en lähde minnekkään ennen kuin tämä juttu selviää. Haluatko buranaa?" Sirena vastasi melkein uhmakkaasti. Vilkaisin häneen ja katseemme kohtasivat. Tiesin ettei hän lähtisi edes väkivallalla. "Mitä tahansa kunhan se auttaa" henkäisin ja painoin pääni peittoon. Tunsin Sirenan silittävän hiuksiani ja lähtevän huoneesta. Minulla oli hirveä olo. Osa johtui kivusta mutta suurinosa johtui katumuksesta. Minä en muista.. En muista kuinka pahasti olin Sirenaa satuttanut. En olisi ikinä halunnut tehdä hänelle mitään pahaa mutta nyt tein sitä tiedottomasti. Jokin sai minut unohtamaan ja tekemään pahaa.. Halusin päästä taas itseni herraksi. Sitten minä yhtäkkiä sain oivalluksen! Muistin sen! Olin ollut yksin, matkalla suihkuun kun kimppuuni hyökättiin!! Ja minua pistettiin jollain! "Harry!" Minä huusin niin kovaa kuin jaksoin. Kuulin ryminää ja hätäistä puhetta. Nostin pääni ylös juuri kun Harry, Kim ja Sirena pölähtivät ovelle. "Mikä hätänä!?" Harry huudahti heti vilkuillen ympärilleen. "Ei mikään. Minä vain muistin erään asian!" Vastasin ja otin vastaan Sirenan antaman buranan ja vesilasin. "Mitä?" Kim kysyi ja tuli Harryn kanssa lähemmäs. Nielaisin pillerin ja join veden päälle. Kumpa se auttaisi pian.. "Minä muistan että kimppuuni käytiin. Minut yllätettiin ja jotakin pistettiin rintaani. Sen jälkeen en muista mitään muuta kuin hajanaisia pätkiä" selitin ja näin kuinka Harryn silmät laajenivat. "Hyökättiin? Oliko joku täällä?" Harry kysyi ihmeissään. "Oli! Sanoisin että mies, iskusta päätellen" vastasin. Harry kalpeni ja jäi vain yhtäkkiä tuiottamaan tyhjyyteen. "Mitä nyt?" Sirena kysyi Harryltä ja istui samalla viereeni. "Sinua pistettiin rintaan? Ja tuntematon teki sen ilman että tajusit mitä tapahtui?" Harry kertasi ja me vain odotimme jatkoa. Mitä hän oli keksinyt? "Se oli myrkkyä! Myrkkyä joka saa sinut suuttumaan ja vain tuhoamaan kaikkea!" Harry huudahti ja katsoi aika pelästyneenä minuun. Oliko semmoista edes olemassa? "Kuka sellaista tekisi?" Sirena kysyi ja nojautui lähemmäs minua. Vaikka halusin pitää hänet turvassa, silti hänen läheisyytensä tuntui mukavalta. "Ainoat jotka sitä voivat valmistaa ovat demonit. Aidot, kokonaiset demoni" Harry sanoi ja sai meidät hiljaisiksi. Oikeat demonit? Niitä ei enää voinut olla olemassa! Jos puoli demoneita oli alle sata maailmassa, kokonaisia ei pitäisi olla yhtään! Ne olivat niin vaarallisia ja sadistisia! "Onko niitä muka vielä? Minulle on aina kerrottu että ne on tapettu kaikki" Sirena tokaisi. Samaa minä mietin.. "En usko. Mutta ei tuollaista myrkkyä kukaan muukaan voi tehdä!" Harry sanoi huolestuneena. "Ei se ole! Ei niitä voi olla!" Kim naurahti vaikka asiassa ei ollut mitään kovinkaan hauskaa. "Eikö?" Kysyi yhtäkkiä matala, käheä ääni. Käännyimme kaikki samantien ikkunaan päin ja näin jotain mitä en olisi halunnut nähdä. Pitkän ja julman näköisen miehen joka hymyili hieman ivallisesti. Eikä minun tarvinnut kysyä. Hän oli aito ja kokonainen demoni. Se ainut.