~The Kiss~ Part 27

Sirena:
Itkin koko matkan kotiin. Kim ajoi ja yritti saada minut rauhoittumaan mutta se ei onnistunut. Olin puoliksi vihainen ja puoliksi erittäin surullinen! Zayn tosiaankin oli hirviö!! En olisi ikinä saanut rakastua häneen. Olin tosi suuttunut itselleni etten ymmärtänyt laittaa jarruja pohjaan heti alussa! Tottakai minä tiesin ettei suhde puoli demoniin voisi toimia! He ovat vain tappokoneita.. Paitsi Harry ja Kim.. Miksi he eivät olleet kuin Zayn? Vai odottivatkohan hekin vain tilaisuutta tappaa minut!? Tämä ajatus sai minut katsomaan uhmakkaasti Kimiin joka irrotti katseensa tiestä ja katsoi minua kummissaan. "Mitä nyt?" Hän kysyi mutta en voinut vastata. Minun pitäisi katkaista yhteyteni heihinkin! Vaikka he olivat pelastaneet minut Xenialta, he saattoivat tehdä sen vain huvin vuoksi! Että saisivat minut luottamaan heihin täysin! Ihan naurettavaa miten tyhmä olin ollut! Kim pysäytti auton taloni edessä ja pomppasin samantien ulos. Halusin äkkiä sisälle ja omaan huoneeseeni turvaan. Juoksin takapihalle katsomatta taakseni. Tunsin kuitenkin Kimin katseen selässäni mutten välittänyt siitä tippaakaan! En päästäisi heitä enää lähelleni. En haluaisi pettyä suhteisiin enää. Ja en halunnut että An kuoli turhaan. Takapihalla lähdin kiipeämään ränniputkea pitkin ylös ja hänmästyin kuinka helppoa se oli. Vaivattomasti heilautin itseni katolle ja hiivin huoneeseeni. Suljin ikkunan takanani ja katsoin kelloa. Puoli kaksitoista.. Olin aikeissa pyyhkäistä hiukseni kasvoiltani kun tunsin ohimollani jotain märkää. En ollut edes huomannut haavaa! Katsoin sitä peilin kautta ja onneksi se oli vain pinnallinen. Henkisten kipujen lisäksi Zayn antoi minulle fyysisiä kipuja.. Henkäisin syvään, pettymyksestä, ja nielin kyyneleeni taas. En haluaisi murtua nyt kun olin jo kerran niin tehnyt. Varovasti puhdistin ohimohaavan, mutta en laittanut siihen sidettä. En halunnut paljastaa siltikään että olin käynyt ulkona ja ollut vaarassa. Haava ei näkyisi hiuksieni alta helposti! Minä olin tosi väsynyt mutta en uskaltaisi nukkua. Olisin täysin suojaton! Menin huoneen nurkkaan, haettuani uuden veitsen pöytä laatikosta, ja istuin sinne. Vahtisin koko yön hereillä! Mutta tiesin kuitenkin etten pystyisi vahingoittamaan Zayniä.. Minä silti rakastin häntä, vaikka en enää niin halunnutkaan. Hän ei selvästikkään tuntenut samoin. Olin hänelle pelkkä leikkikalu joka heitettäisiin leikin lopuksi tunteettomasti pois. Yhtäkkiä, ennenkuin tajusinkaan minä vaivun uneen. Pääni notkahti seinää vasten ja veitsi tipahti kädestäni..
"SIRENA!". Säpsähdin säikähtäen hereille ja välittömästi nousin seisomaan. Mitä tapahtui!? Missä olin!? Vilkuilin vauhkona ympärilleni ja kesti hetken ennenkuin muistin mitä oli tapahtunut ja tajusin missä olin. Ja äskeinen huuto oli kuulunut alakerrasta. Ryntäsin yläkerran aulaan ja katsoin kaiteen yli alas. Isä seisoi siellä erittäin vihaisen näköisenä. "Se on täällä" hän sanoi. Ja tiesin kenestä hän puhui. Zayn oli tullut. Mutta miksei hän ollut potkaissut ovea rikki ja tappanut meidät kaikki jo?! Ryntäsin portaat alas ja menin isän kanssa ovelle. Silmäreiästä näin hänet. Zayn seisoi siinä, edelleen paidattomana, mutta tyystin erilaisella mielentilalla. Hän näytti hermostuneelta ja vilkuili oveen kokoajan odottaen sen avautumista. Hän huijasi taas. Petturi. Tunsin kuinka isä varovasti pujotti veitsen shortsieni takataskuun. Olin siis valmis. Tempaisin oven auki ja selvästi säikäytin hänet. "Sirena?" Zayn kuiskasi hiljaa, voimattomalla äänellä. Katsoin häntä kylmästi. "Mitä haluat!?". Zayn näytti kummeksuvan ilmettäni ja ääneni vihamielisyyttä. "Sirena. Minä..en tiedä mitä tapahtuu! En tiedä mitä olen tehnyt!" Hän sanoi kärsivän näköisenä. Miksi hän ei muka muistaisi. Turha yrittää huijata. "Mitä minä tein sinulle? Mitä on tapahtunut?" Zayn jatkoi edelleen ja astui askeleen lähemmäs. Peräännyin mielessäni liiankin hyvin viimekertainen. "Sinä yritit tappaa minut! Aivan kuin tapoit ne monet viattomat ihmiset!" Minä sähähdin perääntyen edelleni. No nyt isäkin tiesin että olin ollut poissa. Mutta sillä ei ollut väliä. Zaynin silmät laajenivat ja näytti että hän oli shokissa. Panin merkille etteivät hänen silmänsä olleet mustat.. Ne olivat normaalin ruskeat. Tai sitten olin nähnyt aikaisemmin väärin. Zaynin silmät täyttyivät kyynelistä ja hän käänsi katseensa takaisin minuun. "Minä..en muista!! Tiedät..etten..ikinä tekisi sellaista!" Hän kuiskasi murtuneen näköisenä. Ja minua alkoi ahdistaa. Hän näytti tosiaankin siltä ettei tekisi niin. Mutta hän silti teki!! Mutta entä jos hän ei itse ollut tietoinen siitä? Ei  voi olla tiedoton omista tekemisistään! Kinastelin pääni sisässä enkä edes huomannut Zaynin tulleen taas lähemmäs. Heräsin tähän maailmaan vasta kun tunsin hänen koskettavan kaulaani. Vetäysyin heti kauemmas. Hän katsoi ensin kaulaani ja sitten omia käsiään, aivan kuin vertaisi niitä kaulani mustelmiin. "Nonii nyt saa riittää!" Isä yhtäkkiä sanoi ja astui väliimme. "Tällähetkellä sinä olet kaupungin etsityin mies. Listallasi on kuusi murhaa. Joten minä tapan sinut nyt omin käsin ettet enää ikinä lähestykkään minun tytärtäni!" Isä jyrähti ja vetäisi parikymmentä senttisen veitsen vyöltään. Sitte minulle tuli yhtäkkinen ymmärrys. Näin kuinka Zayn itki edessäni täysin murtuneena. Hän ei olisi voinut tehdä niin. Ei ikinä! Minä ryntäsin hänen luokseen ja halasin häntä tiukasti. "Sirena! Tiedät mitä hän teki!!" Isä huusi vihaisena ja viittoi minua pois tieltä. Ja vaikka olin muutama tunti sitten vihannut Zayniä, en pystynyt siihen enää. Tähän oli jokin selitys! Zayn ei itse tehnyt niitä murhia. "Sirena.. Olen niin järkyttävän pahoillani.. Minulla ei ole mitää mielikuvaa mitä on tapahtunut!! Ihan oikeasti!" Zayn sanoi korvaani ja halaten tiukasti. "Minä uskon sinua" vastasin. "Sirena!! Hän tietää mitä hän teki!" Isä huusi edelleen ja minä irroittauduin Zaynistä ja käännyin ympäri. "Ei!! Tähän on jokin syy! Hän ei tehnyt mitään tietoisesti!"minä vastasin puolustaen. "Sirena.." Kuulin vapisevan kuiskauksen takaani. Käännyin ympäri Zayniin päin ja tunsin samantien käden kurkullani. Ja taas Zaynin pikimustat, tunteettomat silmät tuiottivat minua.

Vihdoinkin!xD Tää menee ehkä aika sekavaks mut yrittäkää pysyy mukana :D