Sirena:
Tämä mies ei ollut Zayn. Yritin vetäytyä kauhistuneena kauemmas hänestä mutta raudanlujat kädet pitivät minut paikallani. Räpistelin ja riuhdoin henkeni edestä ja tunsin otteen toisesta käsivarrestani irtoavan. Käännyin selin mieheen ja olin juuri lähdössä juoksemaan pois päin kun tunsin valtavan käden painavan märän rätin kasvoilleni. Rätistä tuli vahva pistävä haju joka alkoi pyörryttää minua heti.. Yritin vielä ponnettomasti perääntyä mutta silloin menetin tajuntani ja valahdin hervottomaksi.
Zayn:
Minusta tuntui että matka turvatalolle oli pidentynyt vaikka ajoin koko ajan melkein sataakolmekymppiä. Olin tosi helpottunut kun kurvasin talon pihaan. Pomppasin autosta ulos ja heti ensimmäisenä silmiini osui Kim ja tuntematon mies. Lähistöllä ei näkynyt muita mikä ihmettytti minua hieman.. Missä Xenia oli!? Katsoin muihin ja näin Harryn tuiottavan miestä murhaavasti. Ilman merkkiä lähdimme vain kaikki juoksemaan kohti taistelevaa pari. Harry repäisi heti ensimmäisenä miehen irti Kimistä ja me kaikki muut niittasimme hänet talon seinää päin. "Kim!! Oletko kunnossa!?" Harry huusi järkyttyneenä ja kiiruhti tämän luokse. "Olen..vain pari naarmua" Kim vastasi huohottaen. "Missä Xenia on!?" Minä puolestani tivasin mieheltä. Tämä vain hymyili pieni verinoro suupielessään. Löin häntä kovasti nyrkillä vastaan ja toistin kysymyksen nyt jo huutaen. Tuskaisen irvistyksen jälkeen mies vain piti suunsa kiinni ja hymyili vienosti. Olin älyttömän turhautunut tähän!! Xenia pitää saada kiinni nyt!! "Zayn!! Sirena on kellarissa!" Kim huudahti yhtäkkiä. Silmäni laajenivat. Halusin hänen luokseen. Halusin pitää häntä lähelläni ja suojella häntä. Ryntäsin sisään ja menin suoraan lattialuukulle. Potkaisin sen auki ja kurkkasin pimeyteen. "Sirena?" Kysyin vaimeasti. Ei vastausta.. Laitoin käteni portaiden vasemmalle puolelle, kahden laudan väliin ja sytytin valon katkaisijasta. Kellari oli tyhjä.. Lukuunottamatta uutta, tumman punaista veri tahraa lattiassa. Seisoin vain paikallani tuiottaen sitä.. Missä Sirena oli!? Hänet oli viety!! Juoksin takaisin pihalle. "Hänet on viety!!!" Minä huusin vihaisena. Kaikki näyttivät järkyttyneille paitsi Xenia kätyrimies. Hän vain jatkoi typerää hymyilemistään. Minä kyllä löydän Sirenan..
Sirena:
Heräsin hämärästi valaistussa huoneessa yksin. En ensin muistanut mitä oli tapahtunut mutta sitten aivoni alkoivat taas selkeytyä. Silloin tajusin etten pystynyt liikkumaan. Käteni ja jalkani olivat sidottu sänkyyn enkä voinut tehdä muuta kuin kääntää päätäni. Yritin riuhtoa itseäni irti taas mutta huomasin että minut oli kiinnitetty nippusiteillä.. Niitä en saisi irti vaikka kuinka yrittäisin.. Annoin katseeni kiertää huonetta ja huomasin yhtäkkiä tuoksun. Tämä oli Zaynin huone! Tiesin sen heti! Yritin katsoa lattialle ja vaikka se oli hankalaa, näin tutun tumman t-paidan nurkan nojatuolin päällä. Olin siis hänen talossaan! Mutta miksi minut oli tänne tuotu? Samassa huoneen ovi avautui ja roteva mies tuli sisään. Vale-Zayn.. Hän tuli viereeni ja hymyili inhottavasti! Hän laittoi kätensä leukani alle ja nosti päätäni ylemmäs jotta katsoisin häntä silmiin. Riuhtaisin pääni hänen otteestaan ja hän naurahti. "Ollaampa sitä ärhäköitä.. Piristäisikö soitto poikaystävällesi?" Mies hymyili ja puhui nyt vähemmän Zaynin äänellä..
Zayn:
Minne Sirena oli viety!?! Miten tämä edes pystyi olemaan todellista että hänet oli viety noin vain!? Olimme sitoneet rautaketjuille miehen ja laittaneet hänet kellariin lukkojen taakse. Yksi ongelma vähemmän. Kiersin kehää piha nurmikolla ja yritin miettiä. Minut keskeytti Harry joka juoksi luokseni kännykkäänsä ojentaen. "Se on sinulle..siellä on Sirena" hän sanoi hitaasti. Tempaisin kännykän häneltä ja painoin sen korvalleni. "Sirena!?" Kysyin kärkkäästi. Toisessa päässä kuului henkäisy. "Zayn?" Kuulin Sirenan kuiskaavan. "Niin!! Oletko kunnossa? Missä olet?" Kysyin heti. "Teidä-" hän ehti aloittaa enen kuin loppu peittyi kirkumiseen. Kuulin ryminää ja sen jälkeen joku muu puhui luuriin. "Haluatko kuulla kun tyttösi kärsii? Jos et etsi hänet ja kohtaa meidät" mies ääni sanoi suorastaan kehräten. Tiputin puhelimen ja käännyin Harryyn päin. Puheli oli vielä auki ja Sirenan kirkuminen kuului selvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti