~The Kiss~ Part 22

Sirena:
Oliko äitini rakastunut demoniin!? Ja tämä oli pettänyt hänet ja tappanut!! Tuiotin vain isääni. Tämä ei näyttänyt surulliselta vaan vihaiselta. "Sen takia et enää mene lähellekkään sitä poikaa" isä totesi aivan kuin asia olisi loppuun käsitelty. Ja tämä sai minut ajattelemaan. Olin edennennyt Zaynin kanssa.. Enkä tietyllä tavalla tuntenut häntä kokonaan. Entä jos hän tosiaankin vain aikoi vietellä minut kuolemaan? Mutta en voinut enkä halunnut kuvitella niin! Mutta silti.. Nousin ylös ja harpoin portaat ylös huoneeseeni. Ihmeekseni näin sängylläni kännykkäni. Joku oli tuonut sen!! Vilkaisin heti ympärilleni varmistaen ettei täällä ollut ketään. Nappasin kännykän ja välittämättä 68 vastaamattomasta puhelusta, soitin Kenille. Hän vastasi heti. "Sirena!!! Mitä on tapahtunut?!" Hän huudahti heti ja kuulin kuinka joku muu, epäilemättä Steph huusi taustalla. "En pysty selittämään kaikkea.. Mutta An on kuollut" kerroin. Toisessa päässä tuli järkyttynyt hiljaisuus. Sen jälkeen kuulin  kuinka puhelin vaihtoi omistajaa. "Kuka sen teki?" Steph kysyi uhkaavasti. "Eräs demoni. Mutta hän on kuollut" minä vastasin. En minun kannattanut heille kertoa. "En ymmärrä. Miten se tapahtui?" Steph intti. "En voi selittää.. Minä kyllä kerron joskus" vastasin ja suljin puhelimen. Minun pitäisi ensin selvittää asioita Zaynin kanssa.. Mutta en saisi poistua kotoa.
Koko loppupäivän makoilin sängylläni ja yritin saada tunteistani selvää. Minä rakastin Zayniä ihan todella. Ja rakasti minua.. Ainakin toivon mukaan oikeasti. Tuiottelin vain kattoa ja odotin että ilta pimenisi. Halusin nukkumaan. Ehkä kaikki vaan olisi paremmin unessa.
Zayn:
Olin koko päivän hiippaillut metsässä lähellä Sirenan taloa. Olin pysynyt piilossa ja tarkkaillut kun hänen isänsä lähti autolla jonnekkin ja lukitsi oven tarkasti. Ajatteli varmaan että se estäisi minua. Illan hämärtyessä menin takapihalle ja kiipesin kepeästi talon katolle. Olin Sirenan ikkunan edessä ja näin verhojen takaa valoa. Hän oli siis hereillä. Avasin ikkunan jonka tiesin olevan auki. Olinhan vienyt hänen kännykkänsä sinne aikaisemmin. Vetäisin verhot pois tieltäni ja hypähdin sisään. En heti löytänyt Sirenaa. Vilkuilin ympärilleni hetken ennen kuin erotin hänet kyykistyneenä nurkkaan. Oliko hän pelästynyt? Kun hän tunnisti minut, hän nousi ylös.  "Sirena?" Kysyin varovasti tarkkaillen hänen ilmettään. Hän ei ollut kovin iloisen näköinen, enemmän mietteliäs. "Hei" hän vastasi ja varovasti tuli lähemmäs. Kurtistin kulmiani. Kaikki ei ollut kunnossa.. Kuitenkin Sirena halasi minua tiukasti. Puristin hänet tiukasti itseäni vasten ja painoin pääni hänen hiuksiinsa. "Onko kaikki hyvin?" Kysyin hiljaa. Tunsin Sirenan henkäisevän syvään ja vetäytyvän hieman kauemmas. "Isä kertoi teistä.. Ja kuinka viettelette ihmiset.. Ja sitten.. Vain tapatte heidät." Hän kertoi ja vetäytyi kokonaan irti minusta. Olin aika järkyttynyt. Sirena pelkäsi että tappaisin hänet. Hän luuli etten rakastanut häntä.