~The Kiss~ Part 21

Sirena:
Olin nukahtanut sängylle enkä ollut illan kahakassa muistanutkaan jalkani haavaa. Heräsin pistävään kipuun ja tajusin heti että minun olisi pitänyt hoitaa sitä jotenkin. Nousin varovaisesti istumaan ja katsoin kelloa. Olin nukahtanut niin aikaisin eilen joten kello oli vain puoli seitsemän. Laittamatta koko painoa toiselle jalalleni, minä kävelin kylppäriin ja istuin vessanpöntön päälle. Kiskoin farkut jalastani, mikä oli tosi vaikeaa, jotta pystyisin katsomaan haavaa paremmin. Veri oli tuhrinut koko vasemman sääreni ja näin haavan melkein mustana viiltona. Siihen oli jähmettynyt paljon verta enkä raaskinut koskea siihen. Tarkastin vielä muunkin ruumiini haavereiden varalta, mutta en löytänyt mitään pahempaa kuin muutamat punertavat palovammat ja mustelmia. Minä en oikein tiennyt miten saisin jalan putsattua ilman kipua joten päätin vain mennä suihkuun. Riisuin loputkin vaatteeni ja menin suihkuun. Se ei ollutkaan mikään kovin hyvä idea, sillä pienikin veden virtaus haavan päällä sattui hirveästi. Mutta tiesin että haava pitää saada puhtaaksi keinolla millä hyvänsä joten vain päättäväisesti hieroin ja pesin kuivunutta verta pois. Olin tosi helpottunut kun veri lähti nopeasti eikä minun tarvinnut kestää kipua pidempään. Pesin nopeasti vielä hiukseni, pitäen jalkaani suihkun ulkopuolella ja sitten tulin pois. Haavassani oli jotain pientä rupi kerrostumaa mutta siitä tihkui vielä jotain nestettä. Kuivasin sen varovasti pyyhkeellä ja sidoin koko pohkeen sideharsolla. Parempi tuo kuin ei mitään.
Zayn:
"Zayn? Oletko hereillä?" Kuulin tutun äänen herättelevän minua. Vaistomaisesti käänsin pääni poispäin äänestä. Minä yritin nukkua! "Zayn. Me haluamme tietää mitä on tapahtunut!" Kuulin nyt toisen äänen kinuavan. Haukotellen avasin silmäni ja nousin istumaan. Olin edellisin illan jälkeen vain tullut kotiin ja painunut pehkuihin. Uni teki kyllä ihan hyvää näiden parin hektisen päivän jälkeen. Huoneeni oli hämärä mutta ovi aukosta tulvi lampunvaloa joka sattui vastaheränneisiin silmiini. Peitin kasvoni käsilläni ja haukottelin. "Sirenan isä ei hyväksy tätä" minä kerroin. Eihän se minua kauheasti haitannut, minä kyllä tulisin olemaan Sirenan kanssa niin kauan kuin tämä itse ain haluaa. "No ei ole yllätys!" Kuulin Niallin sanovan ja kaikki tunkivat nyt huoneeseeni. Liam,Louis ja Niall olivat jääneet vielä tänne ja asettuivat seisomaan sänkyni viereen. Kim ja Harry istuivat jalkopäähän. "Mitä tapahtui? Yrittikö hän tappaa sinut?" Kim kysyi etsien paidattomasta ylävartalostani vammoja. "Ei.. Hän vain oli tosi vihainen ja käski minun pysyä kaukana Sirenasta" minä kerroin ja heittäydyin takaisin selälleni. "Aijotko pysyä poissa?" Harry kysyi mutta tiesi vastauksen. "En tietenkään. Yksi ukkeli ei minua voi estää" naurahdin. "Älä vain aiheuta Sirenalle mitään vaikeuksia tässä" Liam neuvoi. "Ei isä voi tytärtään rangaista.. Ainakaan mitenkään muuten kuin kotiarestilla" haukottelin taas. Eiköhän tämä kohtapuoliin johonkin suuntaan ratkea.
Sirena:
Puin päälleni ja lähdin hiippailemaan alakertaan. Isä oli kuitenkin jo hereillä ja istui keittiön pöydän ääressä kahvikupin kanssa. Hän ei toivottanut hyvää huomenta vaan istui siinä tuppisuuna mikä oli minusta vähän kylmäkiskoista. Otin itsekkin mukin kaapista ja kaadoin siihen puolestani appelsiini tuoremehua. Istuin pöytään häntä vastapäätä. "Etkö sinä nyt joutaisi kuuntelemaan mitä on tapahtunut?" Kysyin katsoen häntä silmiin. Ei hän voinut tuomita asiaa ilman että edes tiesi! Isä katsoi minuun kulmat kurtussa ja lopulta nyökkäsi. Ja minä kerroin kaiken. Kuinka en tappanut Zayniä kun ensimmäisen kerran tapasimme, miten Xenia oli hyökkännyt Anin kimppuun ja kuinka olin ollut poissa. Viimeiseksi kerroin kuinka An kuoli. Ja minne hautasimme hänet. Isä kuunteli koko tarinani mutta hänen ilmeensä ei muuttunut lempeämpään suuntaan. "Tuoko siis selittää tämän?" Hän kysyi ja heilautti päivän lehden eteeni. 'Potilas siepattiin kesken yön' toitotti otsikko ja sen alla oli kuva sairaalasta ja Anista. Nyökkäsin ja tyrkkäsin lehden kauemmaksi. "No mutta juttu on tämä. Sinä tiedät kuinka demonit ovat vietelleet meitä. Ne vaikuttavat hurmaavilta ja he ovat kohteliaita. Mutta kun olet varomaton ja luotat niihin liikaa, he saavat tilaisuutensa ja tappavat sinut. Olet ollut ihan käsittämättömässä vaarassa nämä päivät!" Isä paasasi ja nojautui lähemmäs minua. "Sinun äidillesi kävi samoin ja en ota samaa riskiä sinun kanssasi!"