~The Kiss~ Part 23

Sirena:
En tiennyt mikä minua vaivasi. Zayn näytti järkyttyneelle ja minä vain hivuttauduin kauemmas. Tämä tunne oli sanoinkuvaamaton. Tottakai minä rakastin häntä mutta olin epävarma. En uskonut että hänellä oli suunnitelmia minun varalleni mutta silti.. Kun olimme olleet yhdessä oli tullut hankaluuksia.. Ja An oli kuollut. "Sirena? Pelkäätkö sinä minua?" Zayn kysyi hiljaa.  Enkä osannut vastata. Olin vain hiljaa ja tuiotin häntä. "Sirena..tiedät etten ikinä tekisi sinulle pahaa.." Zayn kuiskasi astuen lähemmäs minua. Ja aivan varmasti hän puhui totta. Suorastaan loikkasin hänen luokseen ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. "Tiedän" minä vastasin ja tunsin Zayn huokaisi. Minä kyllä luotin häneen. Miten edes pystyin kuvittelemaan jotain sellaista!? Kesken halauksemme kuulin askelia. Isä tuli kotiin!! Suorastaan ponkaisin kauemmas Zaynistä ja tyrkkäsin häntä ikkunaa päin. Kuin elokuvassa, Zayn luikahti ikkunan raosta ulos. Sekuntia myöhemmin huoneeni ovi aukesi ja isä kurkkasi sisään. "Mitä sinä teet?" Hän kysyi heti epäillen kun seisoin yksin keskellä huonetta. Vilkaisin ympärilleni ja yritin keksiä tekosyyn. "Ööh..venyttelen!" Minä tokaisin reippaasti ja yritin samantien koskettaa sormillani varpaitani. Aivan varmasti reiteni revähtivät! En yltänyt edes hipaisemaan sukkiani. "Niin varmaan. Laita ikkuna kiinni" hän käski ja laittoi sitten oven kiinni. Reisiä pidellen ja kiroillen suljin ikkunan ja istuin sängylleni. Nyt minun ja Zaynin on siis tavattava aina salassa. En uskoisi enää mitään mitä isä selittäisi. Zayn ei ole sellainen!
Zayn:
Olin niin uskomattoman helpottunut kun Sirena uskoi minua! Koko matkan kotiin minä hymyilin kuin idiootti. Hänen isänsä oli yrittänyt kääntää hänet minua vastaan mutta hän uskoi ennemmin minua. Kun tulin kotiin en nähnyt Harryn autoa missään. Sisälle mentyäni huomasin että hän ja Kim olivat ilmeisesti lähteneet käymään Liamin porukoiden luona. Sammuttelin kaikki valot  ja kiipesin yläkertaan. Päätin mennä suihkuun ja riisuin t-paitani matkalla. Olin pumminut sen tylsyyksissäni Harryltä joten heitin sen hänen pimeään huoneeseensa. Olin jo kääntynyt poispäin kun kuulin napsahduksen. Kummissani käännyin ympäri. Mitä tuolla huoneessa oli? Hiljaa menin ovelle ja raotin sitä. Pimeässä en nähnyt mitään mutta jotenkin tunsin jonkun tuiotuksen. Avasin ovea enemmän ja menin sisään. Vilkuilin edelleen ympärilleni ja toisella kädellä haroin valonkatkasijaa. Ennen kuin ehdin löytää sen tunsin viiltävän kivun jaloissani ja kaaduin suinpäin naamalleni maahan. Käännyin heti selälleni ja etsin kivun aiheuttajaa. Näin hämärän hahmon seisovan yläpuolellani. En ehtinyt liikkua kun tunsin jonkin terävän iskeytyvän keskelle paljasta rintaani. Silmäni sumenivat välittömästi. Polttava kipu kuitenkin seurasi minua tajuttomuuteenkin.



Heheh xD tosi lyhyt tiiän!!:D