~The Kiss~ Part 19

Sirena:
Minulla ei ollut mielikuvaa milloin olin nukahtanut. Varmaan kun väsymys, järkytys ja kyyneleet purkautuivat samaan aikaan, minä vain sammuin. Heräsin siihen kun tunsin autingonvalon lämmittävän kasvojani. Silmäluomeni tuntuivat raskailta mutta raotin niitä kuitenkin. Makasin sängyllä. Huone oli iso, ja jotenkin tutun näköinen vaikka vannoin etten ollut ikinä ollut täällä. Käännyin kyljeltäni toiselle ja kohtasin Zaynin kasvot. Hän katsoi minua hellästi silmiin ja hymyili. "Huomenta kaunotar" hän kuiskasi. "Huomenta" minä vastasin ja onnistuin hymyilemään myös. Mutta silloin todellisuus iski minuun puukon tavoin. "Onko..An..?" Minä änkytin vieläkin epäuskoisena. Zaynin silmät täyttyivät surusta ja hitaasti hän nyökkäsi. Ihme ja kumma, minä en itkenyt. Aivan kuin yö olisi saanut minut ajattelemaan asiaa Anin kannalta. Hän ei olisi halunnut elää yhden silmän ja murtuneiden kasvojen kanssa. Minä tunsin hänet eikä sairaalassa eläminen ollut hänen juttunsa. Hänen oli parempi olla nyt. Huokaisten nousin istumaan. "Meidän täytyy haudata hänet" minä sanoin vakaalla äänellä. Tottakai olin surullinen. Mutta An ei kärsinyt enää. Eikä Xenia voinut uhata häntä eikä meitä. Zayn nousi istumaan viereeni ja vetäisi minut kylkeensä kiinni. "Minne hän haluaisi tulla haudatuksi?" Hän kysyi silittellen hiuksiani. "Metsään. Jollekkin valoisalle aukiolle" vastasin heti. Tiesin että se olisi oikein. "Mennään sitten" minä sanoin ja hymyilin hieman. Lähdimme huoneesta ja huomasin olevani vieläkin Zaynin talossa. Olimme olleet toisessa makuuhuoneessa. "Me veimme hänet ulos jo" Zayn sanoi kun olin lähtemässä kohti hänen huonettaan. Alakerrassa meitä odottivat pojat ja Kim. Kim näytti olevan kunnossa, jokseenkin hänen kasvoissaan oli pieniä haavoja. Hän tuli kuitenkin heti luokseni ja halasi minua tiukasti. Rutistin hänet itseäni vasten ja olin tietyllä tavalla onnellinen. Kim piti minusta myöskin. Tai ainakin välitti. Hymyilin jopa itsekseni. Yhtäkkiä tunsin puristusta ympäriltäni ja näin kaikkien muidenkin tulleen joukkohalaukseen. Se oli ihana huomata että he ymmärsivät suruni. "Kiitos" minä kuiskasin hiljaa. Pojat ja Kim vetäytyivät kauemmas ja hymyilivät. Lähdin Zaynin kanssa pihalle ja näin heti vaaleaan kankaaseen käärityn ruumiin. Oloni oli ristiriitainen. Vähän aikaa sitten vielä puhunut tyttö oli nyt hengettömänä. Hän ei puhuisi enää koskaan. Eikä nauraisi. Eikä tulisi luokseni yöksi. Mutta hän saa vapauden. Hän on paremmassa paikassa. Menin hänen luokseen ja avasin kankaan. An näytti nukkuvalta. Mutta verinen sairaalapaita pilasi vaikutelman. "Minä vaihdan hänen vaatteensa" minä sanoin ja Zayn nyökkäsi. Kim suostui antamaan minulle kauniin valkoisen silkkipaidan. Minä puin sen Zaynin avulla Anille. Nyt hän näytti täydellisen leppoisalle. Hymyilin ja minusta tuntui että An hymyili takaisin. "Lähdetäänkö? Minä voin kantaa hänet?" Zayn kysyi ja nyökkäsin. Varoen Zayn nosti Anin käsivarsilleen ja minä otin kaksi rautalapiota mukaamme. Kävelimme hiljaisuuden vallitessa metsään. Me löysimme ihanan pienen metsäaukion noin kilometrin päästä Zaynin talosta. Sitä reunustivat korkeat tammet ja se oli täynnä kirkkaan värisiä kukkia. Zayn laski Anin maahan ja yhdessä tuumin me aloimme kaivamaan. Emme puhuneet ollenkaan. Mutta se ei kyllä haitannut minua. Mieleni oli jotenkin autuaan tyhjä. Me saimme haudasta nopeasti tarpeeksi syvän ja pitkän. Ja minä pohjan kukilla. Laskimme Anin kukkien päälle. Ristin hänen kätensä vatsan päälle ja asettelin hänen upeat vaaleat hiuksensa hänen hartiolleen. Keräsimme lisää kukkia ja peitimme hänet kasvoja lukuunottamatta. Nousimme seisomaan ja katsoimme aikaansaannostamme. "Hän pitäisi siitä" minä sanoin ja hymyilin. Zayn katsoi minua varoen mutta kun hän huomasi minun hymyilevän, hän alkoi hymyillä itsekkin. "Tottakai pitäisi. Parempaa paikkaa ei ole" hän vastasi. Aloimme varoen lisätä multaa hautaan. Jätimme paikalle pienen kummun. "Lähdetäänkö?" Zayn kysyi kun saimme urakkamme valmiiksi. Katsoin vielä kerran kaunista hautaa. "Mennään" minä hymyilin ja tartuin Zaynin käteen. Käsikädessä lähdimme aukiolta.

Kirjotan ihan älyttömän sekavasti!! Ajatus ei oikee ollu mukana tässä :o mut tulee viel yks osa!