~The Kiss~ Part 13

Sirena:
En laittanut vastaan vaan ryntäsin samantien olohuoneeseen. Minne voisin piiloutua!? Täällä ei ollut yläkertaa, vain olohuone, keittiö ja kaksi makuuhuonetta. "Tule tänne!" Kim huusi kuin lukien ajatuksiani. Hän avasi salaluukun lattiasta ja piti sitä minulle auki. Menin hänen luokseen ja kurkkasin luukkuun. Näin vain puuportaat jotka johtivat pimeyteen. "Sinunkin on tultava!" Vaadin Kimiltä. En halunnut jättää häntä yksin turvattomaksi! "En, minä vien hänet pois täältä! Älä tule tuolta ulos ennen kuin joku meistä hakee sinut!" Kim supatti vilkuillen ovelle. Vastahakoisesti lähdin laskeutumaan portaita alas tietämättä mitä siellä oli. Heti kun olin tarpeeksi alhaalla Kim läimäytti luukun kiinni ja jäin pimeään. Olisin ennemmin ollut ylhäällä yrittämässä tappaa Xeniaa kun olisin yksin säkki pimeässä kellarissa. En pelännyt mutta minua inhotti olla sokeana täällä. Haparoin portaat alas asti ja käsillä tunnustellen tutkin kellaria. Se oli aika pieni, ja suorakulman muotoinen. Tunsin seinillä laatikoita ja muita muotoja joita en tunnistanut. Käperryin nurkkaan ja yritin ajatella että kaikki menisi hyvin.. Mutta jos Xenia koskisi sormellakaan Zayniin minä tappaisin hänet.
Zayn:
Oli helpotus kun kuulin auton pysähtyvän pihaan. Menin ovelle poikia vastaan. "Heeeiii!!! Pitkästä aikaa!" Niall huusi ja ryntäsi halaaman minua. Naurahtaen halasin häntä ja tervehdin muitakin. Me viisi olimme olleet jo kauan kuin veljekset. Tapasimme monta vuotta sitten ja asuimme yhdessä. Mutta sitten Harry löysi Kimin ja he halusivat asua omillaan. Xenia tunki mukaan ja Harry halusi minut myös ettei hän kärsisi niin paljon serkkunsa kanssa. Olimme pitäneet silti yhteyttä poikiin ja olin iloinen että he olivat tulleet nyt avuksi. "Nonii mikäs on homman nimi?" Liam kysyi kun menimme olohuoneeseen. "Meidän pitäisi löytää Xen.. Kim ja Sirena ovat turvatalolla" Harry kertoi ja minä nyökkäsin. "Eikö teillä ole mitään käsitystä missä hän on?" Louis kysyi. Pudistin päätäni. Kumpa vain tietäisin.. Samasa puhelimeni soi ja vastasin heti nähdessäni Kimin soittavan. "Zayn!?" Kuulin hätäisen äänen kysyvän. "Minä täällä, mikä hätänä!?" Huudahdin. Jotain oli selvästi tapahtunut! "Xen on täällä!! Laitoin Sirenan kellariin!" Kim supatti. Voi helvetti!! Pelokkaana ja vihaisena paiskasin kännykkäni lattialle. Pojat tuiottivat minua kysyvänä. "Xen on talolla!!" Karjaisin ja juoksin ulos. Kuulin muiden lähtevän perääni ja änkäydyimme yhteen autoon. Painoin kaasun pohjaan ja auto lennähti liikkeelle. En antaisi Xenian koskea Sirenaan tai Kimiin.. Tästä tulisi nyt loppu!
Kim:
Tiesin että Zayn hermostuisi ja syy oli kyllä erittäin hyvä. Olin hiipinyt sisällä mutta nyt aijoin selvittää mitä ulkona tapahtui. Avasin ulko-oven ja näin parinkymmenen metrin päässä pitkän miehen. Hän oli ainakin kaksimetrinen, lihaksikas ja pukeutunut koko mustaan. Me vain tuiotimme toisiamme selvästikkin miettien mitä tehdä. Vastaus mietteisiimme tuli kun Xenia astui esiin puiden lomasta. Hän hymyili itsevarmasti ja heilautti hiuksiaan. Kurtistin kulmiani. Mitä hän oikein meinasi!? "Nonii Kim.. Missä se paskiais ystäväsi on?" Xen kysyi astellen lähemmäs lihaskimpun seuratessa. "Ei ainakaan täällä" valehtelin. Xen hymyili ja jatkoi lähestymistä. "Valehtelet! Tiedän että hän on sisällä.. Kunhan ajattelin haluatko tehdä yhteistyötä vai olla hankala" hän vastasi. Nonii anna tulla vaan. Minun teki niin mieli repiä hänen sievä päänsä irti! "No, oletko minulle avuksi vai aiheutatko hankaluuksi?" Xen tivasi. "Tottakai aiheutan hankaluuksia. Eihän tästä sinulle tahallaan helppoa tehdä" vastasin uhmakkaasti asettuen oven eteen. Xenia nauroi ja nyökkäsi lihasmiehelle. Tämä lähti nopeasti minua päin.. Voi perkele.. En kuitenkaan halunnut pettää Sirenaa tai poikia. Mies    yritti lyödä minua heti kun oli edessäni ja minä onnistuin väistämään. Huomasin että olin nopeampi mikä oli ainut hyvä asia tässä tilanteessa. Kiepahdin miehen sivulle ja iskin häntä lujasti olkapäähän. En kuullut luiden murtumista.. Yritin lyödä uudestaan mutta mies kääntyi ja tyrkkäsi minua lujasti hartiallaan. Lennähdin ilmaan mutta onnistuin kääntymään jaloilleni. Otin juoksuvauhtia ja yritin potkaista miestä rintaan. Hän tarttui jalkaani ja paiskasi minut maahan. Nyt tunsin paljon kipua selässäni mutta silti nousin ylös. En luovuttaisi!
Sirena:
En tiennyt kauanko olin istunut nurkassa kun kuulin kellarin luukun aukeavan. Joko se oli ohi?? Oliko Zayn tullut hakemaan minua. Näin tumman varjon laskeutuvan portaita. "Zayn?" Kysyin varovaisesti ja nousin seisomaan. "Minä tässä" kuulin selvästi Zaynin sanovan. Hengitykseni kiihtyi ja ryntäsin häntä päin. Kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen ja painoin pääni hänen rintaansa vasten.  Silloin tajusin että jokin oli vialla. Zayn ei ollut näin pitkä.. Eikä hän  olisi tarttunut käsiini puristaen näin kovaa. Ei ikinä. Tämä ei ollut Zayn.