~The Kiss~ Part 20!!!!!

Sirena:
Minusta tuntui että nyt oli aika kertoa iskälle kaikki. Enhän minä voisi salata suhdettani Zayniin, tai sitä että An kuoli kiistassa demonin kanssa. Me kävelimme metsän halki kohti kotiani. Sitten muistin kännykkäni. Vaistomaisesti hamuilin kädelläni farkkujeni taskuja mutta se ei ollut siellä. Kännykkäni oli jäänyt turvataloon. Tiesin että se oli täynnä vihaisia viestejä isältä.. "Sattuuko jalkaasi?" Zayn kysyi yhtäkkiä ja pysäytti minut. Ainiin. Olin itse unohtanut haavani. Katsoin alas ja näin kuinka säären kohdalta farkut olivat repaleiset ja veressä. Ja nyt kun aloin ajatella, tunsin hohkaavaa kipua haavassa. "Ei..tai no vähän mutta ei paljon" minä vastasin kierrellen. Kyllä minä kivun kestäisin. Mutta Zayn kiepautti minut kepeästi syliinsä ja lähti reippaasti kävelemään puiden lomassa. Miten häntä ei voisi olla rakastamatta? Hän oli täydellinen! Huolehtivainen, huumorintajuinen,suloinen. Hymyilin Zaynille ja hän kumartui suutelemaan otsaani. "Zayn..minun pitää kertoa isälle meistä ja tästä kaikesta" minä kerroin ja ihmeekseni Zayn hymyili. "Epäilemättä hänen reaktionsa tulee olemaan mielenkiintoinen" hän vastasi. Todellakin tulee olemaan. Hän oli varmasti demoni vastaisin ihminen jonka olen tavannut. Ja minä seurustelen sellaisen kanssa. Hymyilin hieman itsekseni. Tästä tulee todellakin mielenkiintoista.   Matka meni nopeasti ja koti-ovellani Zayn laski minut maahan. Ikkunoissa paloi valo joten isä oli kotona. Hengähdin syvään ja avasin oven. Kuulin heti askelia ja isä ilmaantui keittiöstä. Hänen ilmeensä oli helpottunut ja vihainen samaanaikaan. "Sirena Moore! Missä saamari vieköön olet ollut!?" Hän huudahti heti ja halasi minua tiukasti. Tunsin kipua kyljissäni sänköpistimen takia mutta en välittänyt siitä. Halasin isää takaisin. Vetäydyimme erillemme ja näin kuinka isän katse tuiotti olkani yli Zayniin. "Mitä tämä on!?" Hän kysyi raivo äänessään. Nonii tässä sitä ollaan. "Älä tuomitse!! Anna kun minä selitän!" Minä kiiruhdin vastaamaan. Mutta isällä oli vaarallisen tuima ilme. "Sirena! Et ole tekemisissä demonien kanssa!" Hän huusi ja kiskaisi minut viereensä, kauemmas rauhallisen näköisestä Zaynistä. "Kuuntele nyt!! Hän ei tekisi ikinä mitään!" Minä puoliksi kiljuin yrittäen saada isän kuuntelemaan minua edes hetken. "Luuletko ettei tuota temppua tiedetä!!? Hän tappaa sinut!" Isä huusi minulle takaisin vetäen minua edelleen taaemmas. Yritin riuhtoa itseäni irti mutta olin liian heikko. "Ei! Zayn ei tekisi niin!!" Kiljuin ja raivon kyyneleet silmissä katsoin Zayniä. Hän vain seisoi,nojaten oven karmiin. Hän tuiotti isääni.
Zayn:
Luuliko hän että minä voisin tehdä Sirenalle pahaa!? Mutta hän on tottakai epäluuloinen. Minähän olen melkein demoni. "Antaa vetää, äläkä tule enää ikinä minun tyttäreni lähelle!" Hän karjui minulle. Tottakai lähtisin rauhallisesti, mutta minähän en pysy poissa Sirenan luota. Hymyilin vinosti ja käännyin kannoillani. Vein oven kiinni perässäni ja harpoin kädet taskussa autotielle. Käännyin katsomaan Sirenan huoneen ikkunaa ja näin kuinka valot sammuivat sieltä.
Sirena:
Ihan uskomatonta!! Miksi isä ei edes suostu kuuntelemaan minua!? Kun Zayn lähti, isä laittoi oven lukkoon. "Älä viitsi! Sinä et edes tiedä mitä tapahtui!" Minä kimitin hänelle. En varmasti pysyisi Zaynistä erossa! En antaisi isäni tulla väliimme! "Mitä minun pitäisi tietää?! Sinä et ole enää tekemisissä tuon hirviön kanssa!" Isä huusi minulle. Se oli liikaa. "Hän ei ole hirviö!" Minä kiljuin ihan raivoissani. Kaikkea muuta! Minä en enää kestänyt vaan juoksin yläkertaan huoneeseeni. Heittäydyin tutulle sängylle ja annoin vaan itkun tulla. Ihan naurettavaa ettei hän edes suostu kuuntelemaan!! An on kuollut ja hän yrittää viedä Zaynin minulta! Mutta en antaisi sen onnistua!