~The Kiss~ Part 25

Sirena:
Se ei voinut olla totta! Tuiotin isää järkyttyneenä. Zayn ei IKINÄ tappaisi ihmistä! Hän oli liian huolehtivainen ja rakastavainen pystyäkseen tekemään niin! Mutta miksi isä valehtelisi? Ja jos Peter oli kuollut.. "Sirena. Nyt sinun täytyy luvata minulle että pysyt sisällä. Et poistu kotoa vaikka mitä tapahtuisi. Etkä varsinkaan mene etsimään tätä murhaaja ystävääsi. Hän tappaa sinut heti, aivan yhtä kylmäverisesti kuin Peterin" Isä sanoi täysin vakavana. "Minä lupaan" sanoin hiljaa. En kuitenkaan aikonut pitää lupaustani.. Minun oli pakko löytää Zayn! Halusin selvittää mitä hänen päässään liikkui jos hän oli tappanut viattomia ihmisiä! Olin nyt jopa hieman vihainen,kun sidoin haavan loppuun ja jätin hänet lepäämään alakertaan. Menin ylös ja vilkaisin heti ikkunasta ulos. Ulkona alkoi olla pimeää, enkä nähnyt ketään kadulla tai metsän reunassa. Pitäisikö minun mennä? Tottakai pelkäsin hieman mutta tämä asia piti saada selvitetyksi! Jos Zayn oli tosiaan tehnyt ne murhat.. En minä haluaisi olla hänen lähellään enää. Mutta saattoihan olla mahdollisuus että täällä oli joku muu puoli demoni! Hän saattoi näyttää ehkä hieman Zaynille ja sen takia isä oli erehtynyt! Ja silloin Zayn olisi syytön kaikkeen! Päätin lähteä selvittämään asiaa. Kävin huoneeni ulkopuolella kuuntelemassa nukkuiko isä. Kuulin kumean kuorsauksen joten minulla oli tilaisuus kadota. Vedin t-paitani päälle hupparin. En ollut ennen mennyt ikkunasta ulos, mutta jos Zayn oli päässyt niin enköhän minäkin selviäisi. En halunnut ottaa riskiä että isä herää ulko-oven avaukseen. Avasin ikkunan ja kiipesin ikkunalaudalle. Allani oli isän huoneen katto ja näkymä takapihalle. Hivuttauduin varovasti kattoa pitkin reunalle ja etsin tietä alas. Missään ei ollut tikkaita.. Siellä oli vain sadevesiputki. Oliko Zayn muka kiivennyt tuota pitkin ylös?! Pudotus alas olisi vain n.kolme metriä mutta kyllä se sattuisi jos tippuisin. Siispä tartuin putkeen ja varovasti hivuttauduin roikkumaan siitä. Kiedoin jalkani sen ympärille ja tulin sitä alas palomiestyylillä. Kun jalkani osuivat maahan olin tosi helpottunut! Eihän se ollut niin vaikeaa! Takaisin meno saattaisi olla kyllä ongelmallisempaa mutta se on sitten sen ajan ongelma! Lähdin hölkäten kiertämään etupihalle, ja sieltä kadulle. Pitäisikö minun mennä käymään Zaynin luona? Kyllä hänen pitäisi siellä olla! Ja jos ei ole, Kim ja Harry tietävät varmasti mitä on tekeillä ja onko Zayn todellakin syyllinen. Huomasin pian kävellessäni jalkakäytävällä että olisi pitänyt laittaa pitkät housut. Mini shortsit eivät olleet mikään paras valinta tähän säähän. Hytisten kiristin tahtiani ja vilkuilin hermostuksissani ympärilleni. Läheisissä taloissa oli valot mutta ulkona ei liikkunut minun lisäkseni ketään.. Olisi ollut helpompi mennä metsän kautta, mutta oli niin pimeää että vain teloisin itseni siellä. Sitä paitsi jalkaani oli taas alkanut kirvellä, joten en halunnut juosta tai kaatua minnekkään.. Ohitin lähikaupan jonka pihassa oli muutamia nuoria mopoineen. Äänistä päätellen heitä oli muutama poika ja yksi tyttö.. Olivat varmaan juoneet kun noin kovaäänisesti huusivat. Tunsin heidän katseiden seuraavan minua kun kävelin heidän ohitseen. Onneksi he eivät alkaneet häiriköidä. Olin kävellyt parin kymmenen metrin päähän heistä, kun kuulin selkäni takaa kiljuntaa ja huutoa. Säikähdin ääniä ja käännyin heti ympäri. Näin hämärästi kuinka tyttö juoksi minua päin ja kuinka pojat kaatuilivat kauempana. Mitä siellä tapahtui!? Hölkkäsin tyttöä vastaan vaikka jalkaani kivistikin.. Tämä näytti kerta kaikkisen pelästyneelle ja vain juoksi ohitseni. Jatkoin matkaani eteenpäin ja näin kuinka joku löi yhtä pojista. Oliko siellä joku känniläistappelu!? Olin aikeissa soittaa hätänumeroon mutta minulla ei ollut kännykkää mukana. Pinkaisin juoksuun ja aioin auttaa. Nyt olin tarpeeksi lähellä nähdäkseni tappelijat. Yksi pojista makasi verisenä kauempana, toinen yritti juosta karkuun pidellen jalkaansa ja kolmatta kuristi paidaton mies. "Hei!! Päästä irti!!" Minä kiljuin ja tartuin miestä hartiasta. Hän kääntyi ja tuntui että sydämeni pysähtyi. Se oli Zayn.. Hänen silmänsä tuiottivat minua  mustina, tunnistamatta. "Zayn!?" Minä kuiskasin astuen askeleen kauemmas. Hän päästi pojasta irti, joka tippui hervottomana maahan, ja astui minua lähemmäs. Tämä ei voinut olla totta!! Tuo ei voi olla Zayn!!! Mutta valitettavasti minä tiesin että se oli Zayn. Minä vain tuiotin häntä ja ensimmäistä kertaa tunsin oikeasti pelkääväni häntä.  Hänen lihaksikkaat käsivartensa saivat minut tuntemaan itseni heikoksi ja pieneksi.. Mutta eniten minua pelotti se kuinka hän lähestyi. Hänen katseessaan ei ollut lämpöä..