~The Kiss~ Part 24

Sirena:
Oloni oli tosi helpottunut kun taas tiesin ettei Zayn voisi olla vaarallinen! Hymyilin ja tanssahtelin itsekseni ja vaihdoin pyjamani päälleni. Toivoin tapaavani Zaynin huomenna. Isä lähtee luultavasti metsästämään jonnekkin joten saisimme olla kahden! Käperryin sänkyyni ja sammutin pöytälampun. Olin huoleton ja nukahdin heti.
Heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen joka osui suoraan silmiini. Pyörin hetken sänkyssä venytellen. Nousin ylös ja vetäisin päälleni farkkushortsit ja t-paidan. Kampasin hiukseni hieman sottuiselle ponnarille. Minulla oli nälkä joten menin alakertaan ja ihmeekseni isä oli vielä kotona. "Et varmaan tiedä vielä?" Isä kysyi heti kun astuin keittiöön. "Mitä?" Minä kysyin kulmiani kurtistaen. Liittyikö tämä Aniin? Tai Zayniin? Isä ojensi minulle tämän päivän lehden. Etusivu osui heti silmiini. 'Kuusi ruumista-poliisi epäilee sarjamurhaajaa'. "Ei ihmiset murhaa kuutta ihmistä yhdessä yössä" isä totesi ja tiesin mitä hän tarkoitti. Täällä liikkui erittäin väkivaltainen p.demoni. "Muistat mitä sanoin. Niihin ei voi luottaa" isä sanoi tarkoittaen selvästi että epäili Zayniä. Olin vihainen. Zayn ei ikinä tappaisi viattomia ihmisiä enää! Laittaisin vaikka pääni pantiksi hänen puolestaan. Olin hiljaa ja vain tuiotin pöytää. "Minä ja Peter menemme etsimään sen paskiaisen.. Kuka se nyt onkaan. Ja sinä tiedät ettei se ole hengissä enää sen jälkeen" isä totesi ja lähti huoneesta. Minunhan ei tarvitsisi huolehtia. Se ei voinut olla Zayn, enkä uskonut että Kim tai Harry voisi tehdä mitään tuollaista. Tein itselleni nopeasti voileivän ja otin sen mukaani olkkariin. Söin sitä ja selasin tv kanavia. Yllätys, ei mitään katsomisen arvoista. Kuulin kuinka isä lähti ja lukitsi oven perässään. Hänen varotoimensa..  Kun olin katsonut tylsää kokkiohjelmaa tunnin ajan, kyllästyneenä menin takaisin huoneeseeni. Aikoikohan Zayn tulla käymään tänään? Odotellessani selasin läppärilläni Facebookia ja Twitteriä.. Kesken kaiken kuulin alaoven aukeavan. Tuliko isä muka jo kotiin? Vai olisiko Zayn murtautunut sisään. Hymyillen portaisiin ja liitelin alakertaan. Järkytyin kuitenkin pahemman kerran kun näin eteiseen. Isä nojasi seinään raskaasti, ja piteli runsaasti verta vuotavaa käsivarttaan. "Isä!" Minä huudahdin ja ryntäsin hänen luokseen. Varoen kiskoin hänet mukaani, tukien toisesta käsivarresta. "Mitä tapahtui!?" Kysyin ja istutin hänet sohvalle. Odottamatta vastausta menin ensiapukaapillemme ja otin syliini kaikenlaisia siteitä ja laastareita. Olin paniikissa. Isää ei ollut onnistunut haavoittamaan yksikään puoli demoni ikinä! Hän oli parhaita ja vahvimpia metsästäjiä mitä tiedän. Kirmasin takaisin hänen luokseen ja ryhdyin puhdistamaan hänen kättään. "Sirena.." Isä sanoi yhtäkkiä ja kohotin katseeni. Hän näytti hieman järkyttyneelle ja hieman jopa  tyytyväiselle itseensä. "Se tappaja on..se sinun ystäväsi. Minähän sanoin.. Että niihin ei voi luottaa. Hän tappoi Peterin.." Isä murahti. Ei voi olla totta...



Anteeks kun kesti näin kauan xD mulla on liian kiireellinen elämä! Ja tääki on tämmönen lyhyt mut yritän saada seuraavasta vähän pidempää sitte :)