~The Kiss~ Part 26

Harry:
"Viekää Zaynille ja Sirenalle terveisiä!" Louis huusi vielä ovelta, ja heilautin kättäni merkiksi että olin kuullut. Käynnistin auton ja lähdimme ajamaan kotiin Kimin kanssa. Olimme viipyneet poikien kämpällä yönkin, antaen hieman aikaa Zaynille ja Sirenalle.. He saisivat olla kahden. Olin yrittänyt hetki sitten soittaa Zaynille, mutta hän ei vastannut. Se oli outoa koska yleensä hän kantoi kännykkänsä vessaankin mukanaan. Liikkeellä ei ollut muita joten ihan tyynesti ajoin ylinopeutta. Näin sivusilmästäni kuinka Kim katsoi minua moittivasti. Hän ei näköjään vieläkään ollut ymmärtänyt etten ikinä ajanut kolareita. Hymyilin itsekseni ja vain lisäsin vauhtia. Parin minuutin päästä olisinme jo kotona.
Sirena:
"Zayn? Minä tässä" kuiskasin hiljaa nostaen käsiäni ylös kuin antautuakseni. Mutta Zayn ei reagoinut. Hän vain tuiotti minua ja astui kokoajan askeleen lähemmäs. "Zayn! Mikä sinun on!? Herää!" Minä nyt melkein itkin ja painoin käteni hänen rintaansa pysäyttääkseni hänet. Siinä silmänräpäyksessä kun käteni koskivat Zayniin, hän tarttui ranteisiini ja rajusti heilautti minut maahan. Kaaduin kuin nukke, pystymättä ottamaan käsilläni vastaan. Pääni iskeytyi asfalttin ja silmäni sumenivat. Miksi..? Miksi Zayn teki näin!? Varovasti kohottauduin hieman nähdäkseni hänet. Hän kumartui alemmas ja riuhtaisi minut ylös hupparin kauluksesta. Jalkani eivät osuneet enää maahan kun roikuin taas avuttomana hänen otteessaan. Hän panoi minut seinää vasten samallalailla kuin oli aikaisemmin tehnyt yhdelle pojista. Hänen kätensä puristi kurkkuani kipeästi ja olin aivan liian järkyttynyt tekemään mitään. Ei Zayn voisi tehdä näin.. Kyyneleet valuivat poskilleni. Oliko tämä se todellinen Zayn? Oliko hän aina teeskennellyt minun lähelläni? Oliko hän oikeasti vain kylmäverinen tappaja? Isä oli ollut oikeassa. Puoli demonit olivat hirviöitä. Zayn ei vain ollut tappanut viattomia ihmisiä, hän oli myös murtanut sydämeni. Meidän tapaamisemme oli elämäni virhe.
Harry:
Kun tulimme kotiin, Zayn ei ollut paikalla. Tutkimme koko talon ja totesimme että ainakin hän on käynyt siellä. Yläkerrassa oli valot päällä, ja minun ja Kimin huoneessa selvästi tapahtunut jotain. Kimin ansiosta huone on yleensä siisti, mutta nyt siellä näytti että koko vaatekaappi oli paiskottu lattialle ja yksi ikkuna oli rikki. "Mitä helvettiä täällä on tapahtunut?!" Kim kiljaisi heti ja alkoi tarkastamaan onko mitään varastettu. Minä en niinkään siitä välittänyt. Jotenkin minulla oli tunne että meidän pitäisi löytää Zayn nyt. "Kim! Etsitään Zayn. Hän on varmaan Sirenan luona" minä sanoin. Lähdimme heti takaisin autolle ja kaasutin kaupunkiin. Ajoin nopeinta reittiä kohti Sirenan taloa kun jokin lähikaupan pihassa kiinnitti huomioni. Zayn!? Ja Sirena? Kurvasin pihaan ja loikkasin pois autosta. Zayn kuristi häntä! Juoksin niin nopeasti kuin pystyin heidän luokseen ja tempaisin Zaynin olkapäästä kauemmas. "Mitä helvettiä sinä teet!?" Minä karjuin samaanaikaan kun Kim veti Sirenan kauemmas. Zayn ei ollut oma itsensä. Hän katsoi minua hetken, tutkien, ennen kuin vain katosi. Aivan kuin hän olisi haihtunut. Puoli demonit eivät pysty siihen. Vain kokonaiset demonit voivat haihtua ja näin vaihtaa paikkaa. Olin ihan pihalla mitä täällä tapahtui. Eikä auttanut kun näin kolmen pojat ruumiit parinkymmenen metrin päässä. "Hän tappoi heidät!" Kuulin Sirenan itkevän hysteerisenä. Mitä oli tapahtunut?? Tiesin ettei Zayn tekisi enää niin!! "Kim, vie hänet kotiin.. Minä soitan poliisin ja ambulanssin tänne" minä käskin. En tiennyt yhtään mitä tekisin. Miten Zayn kehtasi tehdä noin!? Me kaikki luulimme että hän rakasti Sirenaa! Olin tosi vihainen hänelle. Hän tappoi viattomat ihmiset Sirenan nähden! Soitin samalla kun mietin hätänumeroon, ja jäin odottamaan apua. Kävin tarkistamassa poikien pulssin, mutta keneltäkään en sitä enää tuntenut... Minun pitäisi löytää Zayn. Ja selvittää mikä häntä vaivasi!!