~The Kiss~ Part 37

Zayn:
Suorastaan tunsin kuinka suoniini tulvahti viha ja adrenaliini. En välittänyt Sirenan osasta tässä, en vain kestäny nähdä sen miehen koskevan häneen. Yritin lukita raajani paikalleen, etten suinpäin ryntäisi repimään demonin pään irti. Silloin Sirena voisi olla vaarassa. "Älä koske häneen." Ärähdin hammasta purren. Demoni irrottautui suudelmasta ja kääntyi minuun päin. Halusin vain paiskata hänen rumaa naamaansa jollain erittäin kovalla. "Hän on itse valinnut minut sinun sijastasi. Voit syyttää häntä" mies vastasi ja kääntyi Sirenan puoleen. Tämä astui edemmäs ja katsoi minuun kylmästi. Mieleeni tuli ensitapaamisemme. Silloin hän oli ollut valmis tappamaan minut. Ja siltä hän näytti tälläkin hetkellä. "Xavier on kaikki mitä elämääni tarvitsen. Hän pitää minut turvassa" Sirena sanoi katsoen minua silmiin tunteettomasti. Tämä oli isku suoraan sydämeeni. Kovempi kuin mikään fyysinen voisi olla. Sirena ei enää halunnut olla kanssani. Pelkäsikö hän liikaa? Mitä olen tehnyt ansaitaakseni tämän? Mieleeni ilmestyi heti verinen Analeight ja hänen raivostunut isänsä... Minä olin vaikeuttanut hänen elämäänsä.. Tämä kaikki, syyllisyys, iski minuun veitsen tavoin. En edes tajunnut polvieni taipuvan ja vajosin polvilleni. Tunsin Sirena katsovan minua ja kuulin pehmeän hymähdyksen. Hän nauroi! Nauroi kaikelle tälle. Olinko minä ollut niin hirveä hänelle!? "Siinä kuulit Zayn. Kun Sirena ei välitä sinusta enää, eikö olisi parempi päästä parempaan paikkaan?" Xavier kysyi ja kuulin hänen askeleidensa lähestyvän. Hän aikoi tappaa minut. Mutta miksi tappelisin vastaan? Harry ja Kim pärjäävät ilman minua. Ja Sirena.. Vaikken voinut tätä uskoakkaan, en haluaisi elää ilman häntä. Tunsin kuinka Xavier tarttui hiuksiini ja riuhtaisi pääni katsomaan ylöspäin. Hänen julmat silmänsä tuiottivat minua ja hänen hymynsä kasvoi virneeseen. "Minä luulin että tästä tulisi hauskaa.. Mutta yhtäkkiä Sirena halusikin minut! En olisi arvannutkaan tällaista käännettä. Sinänsä tästä tulee kuitenkin minulle, toisin kuin sinulle" hän kuiskasi. Hänen sanansa olivat totta. Parempi olisi jos hän vain hoitaisi hommansa nopeasti loppuun. Kuin ajatuksiani lukien Xavier tarttui kaksin käsin hartiaani ja paiskasi kaikin voimin minut päin seinää. Olisin luultavasti ehtinyt keskeyttää ilmalentoni mutta en halunnut. Tunsin lahon puun murskaantuvan selkäni alla ja lensin käytävän lattialle. En tuntenut paljonkaan kipua, mutta tiesin ettei tämä päättyisi tähän. Kohottauduin takaisin seisaalleni ja katsoin huoneeseen tekemästäni rei'ästä. Xavier käveli lähemmäs tukkien näköalan. "Nyt saat kärsiä minun huvikseni" hän sanoi ja reagoi niin nopeasti etten edes ehtinyt tajuta mitä tapahtui. Kipu lävähti vasempaan kylkeeni ja lensin suinpäin lattialle. Yritin hengittää syvään mutta tunsin kivun vain yltyvän. Taas ne kylkiluut. Tiesin että tämä olisi yhtä kidutusta, mutta jos olin tehnyt samaa kärsimysta Sirenalle, tekisin sen viimeisen kerran itselleni. "Laita vastaan poju" Demoni henkäisi parin sentin päässä korvastani ja tunsin hänen tarttuvan nilkkoihini. Nousin ilmaan ja pääni iskettiin päin seinää. Koko pääni oli yhtä tykytystä ja näkökenttäni oli sumea. En kuitenkaan aikonut taistella. Minulla ei ollut mitään minkä vuoksi sen olisin tehnyt. "Yritähän nyt! En minä yksin halua hakata! Näytä mihin pystyt!" Xavier huusi ja ääni kaikui päässäni. Kieltäydyin vastaamasta ja ponnistelin itseni pystyyn. Yritin etsiä häntä katseellani mutta näin vain varjoja ja hämärän käytävän. "Mitä haluaisit että teen? Murranko jalkasi? Katkaisenko sormesi? Minulla on kaikki valta sinuun nyt ystäväiseni" Xavier sanoi ja ääni tuli edestäni. Olin edelleen hiljaa ja odotin mitä tuleman piti. Näin nopeasti hopean välkähdyksen ja viiltävä kipu pisti vatsaani. Hitaasti katsoi alas ja näin hänen kätensä pitelevän veistä. T-paitani etumus alkoi tummentua pulppuavan veren ansiosta. Aloin tuntea hitaasti leviävää kylmyyttä. "Taisin osua toiseen heikkoon pisteeseesi. Te puolikkaat olette niin varomattomia. Tehin tepsii kaksi tuhoamiskeinoa, joista toinen oli tehokas nyt. Kuolet varmaankin, mutta toivotaan että saan leikkiä sinulla vielä hetken" Xavier hymyili ja tunsin menettäväni tasapainoni. Toivottavasti tämä oli loppuni.



Vihdoin ja viimein! Huhu miten tästä on tullukki näin pitkä??xD aattelin eka semmosta kymmenen osan juttua mutta tätähän on tullu melkein 40!!