~Bad Boy Styles~ Part 14

Emily:
Koulun loppuessa olimme Harryn kanssa sopineet toiset treffit! Olin aivan innoissani ja lähdin koulusta hymy huulillani.
"Em! Odota!" Kuulin huudon takaani ja käännyin ympäri. Kayla juoksi minut kiinni ja käytti aika epätoivoiselta.
"Em.. Mitä sinä hommat?? Sinua pidetään hulluna!" Hän sanoi ja lähti kävelemään rinnallani. Minulle oli täysin sama mitä muut ajattelisivat. Minä rakastin Harryä ja se riittää minulle.
"On minulla oikeus seurustella kenen kanssa haluan!" Kivahdin vihaisena ystävälleni. Parhaan ystävän tulisi tukea, tällaisellä hetkellä!
"Tottakai on, mutta  pahoinpidellyt oppilaat ovat alkaneet valittaa kolmikosta vanhemmilleen. Ja kaikki kohta luulevat että sinäkin olet ollut mukana."
"Älä viitsi! He eivät ole hakkanneet nyt vähäänaikaan ketään!"
Kiristin vauhtiani ja jätin Kaylan jälkeen. Heti riidan jälkee minua alkoi kaduttaa. En ikinä kiistellyt Kaylan kanssa noin! Minulle tuli oudon mustasukkainen olo, vaikka Kayla vain mainitsi Harryn. Painoin pääni alas ja hieroin ohimoitani. Minulla oli outo olo. Johtuiko tämä Harrystä!? Juoksin hermostuneena kotiin. Kukaan ei ollut kotona joten käperryin heti maahan, oven eteen. Olin mustasukkainen ja oudon riippuvainen Harrystä. Mikä hänestä teki erilaisen kuin muut koskaan tapaamani pojat? Hengitin syvään ja pyyhin hiuksia kasvoiltani. Minun pitäisi päästä kysymään Harryltä uusia kysymyksiä.
Harry:
Tiesin että tänään oli oivallinen päivä päättää sunnitelmani. Emily oli täysin hallinnassani. Menin Zaynin kanssa kämpällemme yhtä aikaa. Ja olin saada sydänhalvauksen kun avasimme etuoven. Heti silmiemme edessä, keskellä olohuonetta, Isabella ja Louis olivat kietoutuneet toisiinsa ja suutelivat kiihkeästi.
"Hey!!" Karjaisin ja he erkanivat toisistaan.
"Mistä tällainen yhtäkkinen käänne kaverisuhteeseen?" Utelin aika nyreänä. Heti Isabellan saavuttua paras ystäväni iskee hänet.
"Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa" Louis vinkkasi ja kietaisi käsivartensa Isabellan lantiolle ja sai hänet hymyilemään.
"Jaa jaa.. Pidän teitä silmällä" sanoin ja hymyilin. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin he olivat onnellisia. Mutta jos Louis yrittääkin murtaa siskoni sydämen, minä murtaisin häneltä jotain muuta. Vaikka Louis ei ikinä pystyisi olemaan sellainen.
"No mutta jos siirrytään pois meistä.. Mitäs nyt meinaat?" Isabella kysyi ja tarkoitti Emilyä.
"Taitaa olla aika korjata veri parempaan talteen" hymähdin. Zayn ja Louis remahtivat nauruun ja lähdimme kaikki tappamaan aikaa. Itse menin yläkertaan ja istuin käytävän lattialle. Suunnitelmani oli alusta lähtien ollut löytää herkullinen tyttö, hurmata hänet ja lopulta tappaa hänet juomalla veri. Mutta nyt minä aloin miettiä asiaa. Halusinko tappaa Emilyn pelkän veren takia? En normaalisti kiintynyt uhreihini tällälailla. Mutta hänen verensä tuntui kutsuvan minua luokseen. Miten voisin jättää sellaisen aterian väliin?