~Bad Boy Styles~ Part 3

Emily:
Kello soi koulun päättymiseksi. Viimeiset tunnit olivat olleet täysin normaaleja sillä kolmikko ei ollut ilmestynyt yhdellekkään niistä. Kukaan ei näyttänyt ihmettelevän kun opettajat painoivat kaiken villaisella. "Emily!!" Huusi tuttu ääni käytävällä ja käännyin sinne päin. Niall ja Liam juoksivat minua kohti. He olivat eri luokalla mutta hengailimme usein yhdessä. "Moi! Hyvä nähdä teitäkin pitkästä aikaa!" Naurahdin ja teimme ryhmähalin. Oli tosi mukava olla taas kavereiden kanssa! Muuallakin kuin sairaalassa! "Niin sinuakin! Miten voit?" Liam kysyi, hymyillen. Lähdimme kävelemään ulko-oville päin samalla kun vastasin. "Hyvin! Kuulemma parannuin nopeammin kuin oli odotettu!" Minä vastasin ja asettelin laukkuni olkahihnan paremmin. "Hyvä!! Sitten me voimme mennä syömään jonnekkin! Ja otetaan Kayla mukaan!" Niall innostui ja suorastaan pomppi paikallaan. Innokas kuten aina. "Tai sitten mennään eväsretkelle metsään!" Liam keksi ja Niall alkoi heti suunnittelemaan mitä haluaisi syödä. Minusta retkelle meno oli hyvä idea! "Mennään retkelle! Jos vaikka soitellaan myöhemmin aikataulusta ja muusta?" Kysyin. Kumpikin nyökkäsi ja he lähtivät eri suuntaan. Poistuin koulun pihalta ja jatkoin jalkakäytävää pitkin. Ensimmäinen koulupäivä oli ollut mieleenjäävä. Minua tietylla tavalla mietitytti Harry. Minua ärsytti kuinka hän oli niin täydellinen ja itsevarma! Enkä vain voinut tajuta miten hän ja Zayn ja Louis pystyivät hurmaamaan poliisit samalla tavalla kuin tekivät opettajille! Poliisien pitäisi olla tottuneita sellaiseen mutta noin he vain pääsivät pälkähästä! Katse maassa potkaisin cokis tölkin pois tieltäni. Sen vieriminen loppui yhtäkkiä ja kohotin katseeni. Se paha missä mainitaan. Harry Styles seisoi edessäni ja oli pysäyttänyt tölkin vierimisen jalallaan. Hitaasti katseeni kohosi hänen kasvoihinsa ja hän virnisti. "Mistä sinä siihen ilmestyit?" Kysyin tavoitellen töykeää sävyä. En pitänyt hänestä enkä aikonutkaan olla ystävällinen. "Puusta" hän vastasi ja väläytti hurmaavan hymyn välittämättä äänen sävystäni. "Haha" naurahdin sarkastisesti ja astuin lähemmäs häntä päästäkseni jatkamaan matkaani. Harry kuitenkin astui eteeni tukkien tieni. "Aiot mennä metsäretkelle.. Kannattaa varoa petoja" Harry sanoi hiljaa virnistäen ja lähti kävelemään nopeasti koululle päin. Jäin seisomaan keskelle jalkakäytävää. Mistä hän tiesi. Kolmikko ei ollut ollut koulussa ensimmäisen tunnin jälkeen. Hän ei voinut kuulla kun puhuimme siitä. Varo petoja.. Mitä se oli tarkoittavinaan!?


Seuraava tulee huomen illalla toivottavasti :D tää oli lyhyt!