~Bad Boy Styles~ Part 8

Harry:
"Onnistiko?" Zayn kysyi heti kun tuli sisään. Louis pukkasi häntä käsivarteen ja tokaisi:" mitä luulet? Tottakai onnisti!". Hymähdin ja nyökkäsin myöntämisen merkiksi. Emily oli suostunut yllättävän helposti. Suunnitelmani edistyi hyvin, Emily tuntui suorastaan huutavan minua luokseen. Menin olohuoneeseen ja istuin Zaynin viereen. "Mitä aiot?" Tämä kysyi kääntyen minuun päin. Nostin käteni pääni päälle ja venytin koko vartaloani. "Hmm.. Odotan kunnes hän on riippuvainen minusta.. Kuten aina. Veri muuttuu aina vain makeammaksi." Vastasin ja tunsin veden nousevan kielelleni pelkän veren ajattelusta. Minun pitäisi päästä metsästämään. Olimme kaikki pitäneet taukoa koko kuukauden ettemme herättäisi liikaa huomiota. Pahoinpitely tuntui vähän niinkuin helpotukselta kauheaan janoon. "Emily tuntuu hankalemmalta kuin edellisesi. Brittany lankesi parin tunnin aikana sinulle!" Louis hymähti ja nojautui taaemmas nojatuolissaan. Minua kiehtoi Emilyn ponnistelut. Minä tiesin että osasin hurmata ihmiset jos haluaisin, mutta Emily tuntui vastustelevan. Mutta hän lopulta joutuisi valtani alle. Hymyilin itsekseni ja lähdin vaihtamaan vaatteet. Vedin päälleni mustat farkut ja valkoisen kauluspaidan. Jätin parin ylintä nappia auki jolloin rinta tatuointini näkyi hieman. Olin valmis lähtemään hakemaan saalistani.
Emily:
Juoksin koko matkan kotiin ja törmäsin alakerrassa isään. "Moi! Mikäs nyt palaa kun on tollainen kiire?" Hän nauroi kahvikuppi kädessään. Moikkasin nopeasti mutten kommentoinut kiireeseen mitään. Harpoin portaat ylös ja riisuin itseni alusvaatteisilleni. Mitä minun pitäisi pukea?! En haluaisi olla liian laittautunut ettei Harry luulisi että olen kiinnostunut. Mutten halunnut saapua verkkareissakaan.. Lopulta laitoin valkoiset pillifarkut ja vaalean sinisen silkkipaidan. Hiukset vain harjasin ja käänsin selän puolelle. Vilkaisin kelloa ja huomasin että Harryn pitäisi olla täällä ihan juuri. Pakkasin nopeasti pieneen laukkuun kännykän, avaimet ja pienen linkkarin. Ei sitä koskaan voisi tietää mitä tapahtuisi.. Sitten kuulin ovikellon soivan. Tottakai hän oli täydellisesti ajallaan paikalla. Olin puoli välissä portaita kun isä meni avaamaan oven. Näin hänen olkapäänsä yli Harryn hymyilevän leveästi. "Päivää herra Sheldon." Harry tervehti kohteliaasti ja tiesin isäni olevan ymmällään. "Öh.. Päivää. Milläs asialla sitä ollaan?" Isä kysyi kääntyen katsomaan minua kulmat koholla. Menin ovelle hänen viereensä. "Eikö Emily kertonut? Vien hänet syömään, jos vain teille sopii" Harry kertoi ja hymyili viattomasti. Olin odottanut että isä räjähtäisi. Hän ei ollut oikein ikinä hyväksynyt poikia ystävinä tai enempinä. Niall ja Liam olivat poikkeus. "Ahaa.. No mutta pitäkäähän hauskaa" isä toivottikin katsoen Harryyn hyväksyen. Tuntui kuin isä olisi tyrkännyt minut leijonan kitaan. "Mennäänpä siis!" Harry ilmoitti ja lähti kävelemään tiellä odottavalle autolleen. Lähdin hänen peräänsä ja moitin itseäni koska jäin tuiottamaan Harrya. Tiukat mustat housut ja avonainen valkoinen paita olivat tyrmäävä yhdistelmä. Harry avasi minulle herrasmiehenä oven ja liukahdin etu istuimelle. Harry kiersi omalle puolelleen ja käynnisti auton. "Nämä eivät ole treffit" tokaisin ja kiinnitin turvavyön. "Ainakaan vielä" Harry virnisti ja kaasutti tielle.