~Bad Boy Styles~ Part 6

Emily:
Näin jo kaukaa läheisen leikkikentän vieressä olevan poliisiauton ja ambulanssin valot. Juoksin kuin viimeistä päivää, takki riepotellen perässäni. Ei ollut mennyt viittä minuuttiakaan kun olin päässyt lähtemään kotoa. Äiti oli tottakai täysin kummissaan eikä ensin meinannut antaa minun lähteä keskiyöllä ulos. Mutta kun kerroin että Niall on hakattu hän päätti lähteä itsekkin. Tosin hän oli hitaampi kuin minä. Tuli poliisien luo ja kysyin heti missä Niall on. Poliisi osoitti puiston kiikuille päin, missä pari ensihoitajaa oli kumartunut tumman hahmon yläpuolelle. Kayla seisoi heidän vieressään silmät selällään. "Kayla! Mitä tapahtui?" Huusin ja juoksin hänen luokseen polttelevasta kyljestä huolimatta. "Em! Se oli kolmikko!! Minä näin heidät! Me käveltiin puiston ohi, käytiin ostamassa eväitä huomiseksi kouluun! Yhtäkkiä ne oli meidän edessä ja ne retuutti Niallin tänne puistoon! Ne ei koskenut minuun mutta juoksin perään ja yritin saada niitä lopettamaan! Mutta sitten Tomlinson töytäisi minut pois tieltä. Kaaduin maahan ja sitten he lopettivat. Tuli hiljaista ja luulin että he olivat lähteneet. Mutta sitten Styles kumartui katsomaan minua ja minä näin sen hullunkiillon!! Hän näytti hullulta!" Kayla itki ja minä halasin häntä tiukasti. Se kolmikko meni liian pitkälle!! Minä en aikonut pelätä heitä huomenna koulussa!! "Miten Niall voi?" Kysyin toiselta ensihoitajalta, ruskeahiuksiselta mieheltä. "Aika pahoja ruhjeita yläruumiissa ja päässä, mutta mitään ei ole murtunut" tämä vastasi ja he jatkoivat Niallin herättelyä. "Emily?" Kuulin äidin äänen huutavan ja käännyin sinnepäin. "Mitä tapahtui? Miten Niall voi?" Äiti hääräsi ja tuli luoksemme. Kerroin vain Niallin vammoista. En miten hän oli ne saanut. En halunnut että äiti alkaisi etsiä kolmikkoa. Kukaan ei uskoisi häntä jos hän yrittäisi saada kolmikon vastuuseen. "Oijoi. Tietääkö hänen Maura?" Äiti kysyi ja minä pudistin päätäni. Äiti päätti samantien mennä soittamaan ja puhumaan poliisien kanssa. "Vaikka kukaan muu ei uskoisi että kolmikko teki sen, me ainakin tiedämme sen. Minusta sinun ja Niallin pitäisi jäädä pois koulusta huomenna. Et voi kovin hyvin" sanoin Kaylalle joka tärisi vieläkin järkytyksestä ja pelosta. Niall vietiin ambulanssilla ensiapuun tarkastettavaksi ja poliisi tarjoutui viemään Kaylan kotiin. Minä ja äiti kävelimme nopeasti takaisin kotiin ja kumpikin menimme nukkumaan paljoakaan puhumatta. En malttanut odottaa Harryn tapaamista. Olin niin vihainen ja halusin hänen vastaavan teoistaan.
Aamulla heräsin inhottavaan kellon herätysääneen. Olin nukkunut vain kuusi tuntia joten herääminen tuntui hirveälle. Vääntäydyin kuitenkin ylös ja suihkuun. Kuivasin hiukset ja meikkasin kevyesti. Puin farkkushortsit ja hopeanvärisen löysän t-paidan. Tulin juuri alakertaan kun iskä tuli töistä. "Huomenta!" Hän hymyili ja halasi minua yhdellä kädellä. "Huomenta!" Vastasin ja istuin keittiön pöydän ääreen syömään murojani. "Kuulin siitä Horanin pojasta. Toivottavasti ei kovin pahasti käynyt" Isä sanoi ja haukotellen lähti kiipeämään yläkertaan. Sitä minä itsekkin toivoin. Syötyäni hain laukkuni ja lähdin kohti koulua. Matkalla vastaan tuli useita rinnakkaisluokkalaisia ja kaikki näyttivät jo tietävän Niallista. Toivoin että kolmikko olisi koulussa. Olin saanut tarpeekseni tästä. Koulun pihalla etsin ensimmäiseksi käsiini Liamin. Hänkin oli kuullut yön tapahtumista. "Älä ala haastaa riitaa heidän kanssaan!" Liam neuvoi viimeiseen asti ennen kuin kello soi ja tiemme erosivat. Totta helvetissä aion haastaa riitaa. Marssin sisälle ja heti ensimmäiseksi katseeni osui seinään rennosti nojailevaan kolmikkoon. Harry seisoi selin minuun päin, mutta kaksi muuta katsoivat minuun vinosti hymyillen. Vastasin keskisormea näyttämällä. Tämä sai kummatkin heistä räjähtämään nauruun ja Harry kääntyi ympäri. En voinut kuvitellakkaan miten hän pystyi hymyilemään noin vaikka tiesi mitä oli tehnyt. "Olen saanut tarpeekseni! Mikä helvetti oikeuttaa teitä kävelemään ympäriinsä kuin kuninkaat!? Miksi pahoinpitelette viattomia huvikseen!? Ja miksi ette ota siitä vastuuta! Minä tiedän että te olette kaiken sen takana!!" Minä kiljuin keskellä koulun käytävää suoraan heille. Tunsin kaikkien kääntyvän katsomaan. Mutta ihme ja kumma, kolmikko seisoi täysin tyynenä paikallaan. "Ja eikö olisi aika lopettaa stalkkaus!" Sanoin osoittaen sanani Harrylle. Tämä virnisti ja astui lähemmäs. "Yritäppä saada minut lopettamaan" hän kuiskasi, kääntyi kannoillaan ja katosi Zaynin ja Louisin kanssa ovesta ulos.


Nonih!:D kolme päivässä!!! Joo mut teen kohta varmaa semmosen missä on taas kuvia ihmisistä jotka muistuttaa näit hahmoja :D