~Bad Boy Styles~ Part 4

Emily:

Kotiin päästyäni olin helpottunut. Minua inhotti kuinka Harry sai oloni oudoksi. Miten hän teki sen!!? Ketään ei ollut kotona kuten jo tiesinkin. Isäni teki töitä ostoskeskuksen ilta-ja yövartijana, joten häntä näki vain aamuisin ja joskus iltapäivällä. Äiti oli keittiömestari kaupungin suosituimmassa ravintolassa. Hänen pitäisi tulla kotiin kahdeksan aikaa illalla joten ehtisin käydä retkellä ennen sitä. Kiipesin portaat ylös yläkertaan ja menin huoneeseeni. Heitin laukun sängylle ja soitin Niallille. "Oletko jo valmis??" Hän kysyi ennen kuin ehdin tervehtiä. "Öh.. Nojoo! En ole ihan varma mitä meillä on mutta kerään kaikkea mahdollista mukaan" vastasin ja Niall kertoi pitkän luettelon mitä itse ottaisi. Sovimme että tapaisimme kaikki puolen tunnin päästä kotikatuni päässä. Liam oli soittanut Kaylalle ja hänkin pääsi tulemaan. Suljin puhelimen ja päätin käydä nopeasti suihkussa. Olin pukeutunut farkkuihin ja vaaleaan t-paitaan. Riisuuduin alusvaatteisilleni ja hiippailin yläkerran käytävää pitkin kylpyhuoneeseen. Pidin suihkun ajan hiukset kiinni ettei minun tarvitsisi kuivata niitä. Palasin myöhemmin huoneeseeni pyyhe päällä ja minulle tuli samantien sellainen olo että joku tarkkaili minua. Vilkuilin ympärilleni mutten nähnyt ketään. Ikkunakin oli kiinni ja se oli takapihalle päin. Vedin verhot ikkunan eteen. Pukeuduin äkkiä kesämekkoon ja letitin tummat hiukseni toiselle olkapäälle. En ollut pessyt meikkejäni joten niitä ei tarvinnut korjailla. Kello oli kaksikymmentä yli viisi joten menin alakertaan ja aloin etsiä syötävää. Olin luullut että meillä olisi paljonkin herkkuja mutta löysin vain puolikkaan domino paketin. No epäilemättä Niall oli ottanut vuoden ruokavarastot mukaan. Laitoin keksit laukkuun, menin ulos ja lukitsin oven. Kaikki muut olivat jo odottamassa minua ja lähdimme sitten yhdessä kävelemään suurta metsäpolkua. Höpöttelimme niitä näitä ja yritimme löytää hyvän leiripaikan. Semmoinen löytyi parinkymmenen minuutin päästä! Se oli pieni aukio, puron vieressä johon paistoi juuri sopivasti aurinko. Levitimme peiton maahan ja istuimme kaikki omiin nurkkiimme. Niall purki ison reppunsa ja paljasti monia keksi paketteja, suklaata, mansikoita ja muita hedelmiä. Liam ja Kayla olivat minunlaillani tuoneet vain pikku naposteltavaa. "Nonii!! Nyt tarvitaan hyvä puheenaihe" Liam totesi kun saimme ruuat esille. "Minä haluan tietää lisää kolmikosta!" Vaadin heti. He oudolla tavalla kiehtoivat minua ja halusin tietää mistä he olivat tulleet ja miksi. "Kolmikko? Tarkoitat varmaan pahiksia?" Niall irvisti ja tavoitteli keksipakettia käteensä. "Niin. Tietääkö kukaan miksi he ovat täällä? Ja miksi he hakkaavat porukkaa?" Kysyin ja katsoin kaikkii vuoronperään. "Kukaan ei ole puheväleissä heidän kanssaan... He vain ilmestyivät yhtäkkiä ja porukka alkoi tulla hakatuksi. Mutta minä kuulin Lizzieltä että Mike oli nähnyt kolmikolla oudon kiihkon silmissä kun he hyökkäsit heidän kimppuunsa!" Kayla kertoi madaltaen ääntään lopussa. Hullunkiiltoa silmissä? Samaanaikaan kun hakkaa viattomia?? "No mutta nehän voi olla psykopaatteja!!" Minä älähdin. Olisi vaarallista olla samassa koulussa sellaisten kanssa! "Ehkä.. Eivät he paljon muuta tee kuin hurmaavat opettajia ja uhkailevat meitä" Liam sanoi. "Uhkailevatko ne kaikki oppilaita vai teitä?" Minä kysyin peloissani. "Kaikkia. Jotkut ovat löytäneet talojensa etuovista puukkoja ja tällaista. Kuka muukaan niin tekisi?" Niall vastasi ja oli lopettanut syömisen. "Eikö heidän vanhempansa tiedä?? He ovat 18!" Aloin valittaa. Kyllä heillä oli pakko olla joku huoltaja! Miten kukaan aikuinen ei pannut merkille heidän käyttäytymistään?? Kaikki kohauttivat olkapäitään. Ehkä oli paras jättää asia sikseen. Koko loppu illan puhuimme tv sarjoista ja elokuvista. Mutta en silti voinut unohtaa kolmikkoa. Olin ajatuksissani vielä koko loppu matkan kotiin. Hyvästelimme toisemme taas risteyksessä ja kaikki lähtivät omiin suuntiinsa. Kello oli seitsemän joten äiti ei olisi tullut kotiin. Avasin oven ja sytyttelin alakertaan valoja. Vein tyhjän keksipaketin roskiin ja menin huoneeseeni. Heittäydyin selälleni sängylle ja kuulin ihmeekseni paperisen räpsähdyksen pääni alta. En ollut jättänyt sängylle paperia. Käännyin vatsalleni ja näin siistiksi neliöksi taitellut paperin tyynyni päällä. Mistä se oli tullut? Tunsin sormieni vapisevan kun avasin taitokset. 'En ole psykopaatti -H'

Mulla on nyt ongelmia ton bloggerin kaa! Tää fontti saattaa olla erilainen en tiiä :D mut tää oli vähän tylsä, yritän saada seuraavaan jotain äksöniä xD