~Bad Boy Styles~ Part 5

Emily:
Miten helvetissä Harry oli päässyt sisään!? Ulko-ovi oli ollut lukossa ja ikkunat kiinni! Ja miten hän oli kuullut minun puhuvan psykoista? Emme nähneet emmekä kuulleet ketään muita metsässä koko aikana! Miten hän pystyi salakuuntelemaan? Yhtäkkiä minulle tuli turvaton olo. Harry tiesi minne menen ja mistä puhun. Ja hän oli murtautunut kotiinikin! Loikkasin ylös sängyltä ja varmistin huoneeni ikkunan. Se oli tiukasti kiinni, ilman mitään murtojälkiä. Lähdin kiertämään koko asunnon tutkien kaikki ikkunat ja viimeiseksi etuoven. Kaikki oli täysin moitteettomassa kunnossa. Sytytin joka huoneeseen valon ja menin olohuoneen lattialle istumaan. Vaikka olin 18, nyt minusta tuntui etten haluaisi jäädä yksin kotiin. Päätin odottaa niin pitkään että äiti tulisi kotiin. Minusta ei olisi yövahdin virkaan sillä nukahdin matolle muutaman minuutin kuluttua.
Carly:
Kaarroin kotipihaan ja aloin nostamaan kauppakasseja takakontista. Olin päättänyt ottaa extra herkkuja Emilyä varten! Olihan tämä ensimmäinen ilta kotona sen onnettomuuden jälkeen. Kaksi muovikassia kummassakin kädessä kävelin ovelle ja menin sisään. "Moi!" Huudahdin ja odottelin vastausta. Kaikki valot olivat kyllä päällä, mutta oliko Emily vielä ulkona? Heivasin kassit keittiön pöydälle ja kiersin olohuoneeseen. Emily olikin nukahtanut! Hän makasin sohvalla, vaalean täkin alla. Pyyhkäisin varovasti hiukset hänen kasvoiltaan ja sammutin olkkarin suuren kattolampun. Ensimmäinen koulupäivä taisi olla raskas näin pitkästä aikaa. Menin takaisin keittiöön ja aloin valmistaa pizzaa.
Emily:
Heräsin suussa sulavaan ruuan tuoksuun. En tiennyt kuinka kauan olin nukkunut mutta matto tuntui yhtäkkiä paljon pehmeämmältä. Avasin silmäni ja tajusin että olin sohvalla ja minut oli peitelty päiväpeitolla. Muistin satavarmasti että nukahdin lattialle. Oliko äiti sitte saanut raahattua minut sohvalle? En kyllä uskonut.. Nousin istumaan ja pyyhkäisin kasvojani. Silloin vasta tajusin. Eikai Harry ollut ollut talossa kun nukahdin!? Miten muutenkaan olisin päätynyt sohvalle! Olin ollut kahdestaan hänen kanssaan. Enkä ollut tiennyt sitä. Miten hän pystyi siihen!? "Em? Oletko hereillä?" Kuului äidin ääni yhtäkkiä takaani. "Joo.. Onko syötävää?" Kysyin ja venytellen kävelin keittiöön. "On! Laitoin tonnikala-ananas pizzaa!" Hän hymyili ja veti pizza pellin uunista. Oli tässä hyviäkin puolia olla kokin lapsi. Ahmin pizzasta puolet jonka jälkeen tuntui etten olisi jaksanut nousta portaita ylös. Pääsin kuitenkin huoneeseeni ja mätkähdin sängylle. Siirsin Harryn lappusen yöpöydälle. Päätin että huomenna kuulustelisin häneltä kaiken! Halusin tietää oliko hän käynyt kotonani tai kuunnellut keskustelujani. En tykännyt siitä yhtään että minulla olisi stalkkeri. Olin melkein puoli unessa, kun yhtäkkiä kuulin kännykkäni pirisevän laukkuni uumenissa. Melkein silmät ummessa löysin sen ja vastasin näkemättä soittajaa. "Emily!? Tule äkkiä!" Kuulin Kaylan kimeän äänen kiljuvan. Vieläkin unenpöppörössä en ymmärtänyt. "Mitä.. Kello on melkein kaksitoista" haukottelin. "Em! Niall on hakattu!!"


Ei ollukkaa nii action ku olin aatellu :D