~The Kiss~ Part 37 (edellinen on siis 36 vaikka siihen 37 laitoinki)

Zayn:
Tulin tajuihini yhtäkkisesti aivan kuin minut olisi herätetty sikeästä unesta. Käteni olivat sidottu selkäni taakse, vatsaani puristi jokin tunnistamaton kangas ja minut oli istutettu nurkkaan. Räpyttelin silmäni hetken ennen kuin tajusin missä olin ja mitä oli tapahtunut. Olin edelleen Xavierin mökissä, samassa huoneessa kuin aikaisemmin. Enkä ollut yksin. Sirena ja demoni seisoivat vieretysten huoneen toisella laidalla. Vaikka tiesin etten olisi voinut liikkua, minun teki mieli hakata Xavier elävältä nyt heti. Mutta pienikin liikahdus pani minut puremaan hampaani yhteen kivusta. Veitsen haava vatsassani oli erittäin kivulias ja katsomattakin tiesin sen olevan vaarallisen syvä. Halusin päästä vapaaksi ja paeta Sirenan kanssa. Vaikka hän ei välittäisi minusta enää kuten sanoi.. Tämän ajatteleminen sai minut henkäisemään henkisestä kivusta. En vain voinut uskoa sitä! "Sinähän oletkin elossa! Hienoa!" Xavier huudahti yhtäkkiä ja harppoi lähemmäs minua. Sirena tuli hieman hänen jäljessään, hymyillen tyytyväisesti. "Sirena kultaseni, auttaisitko minua?" Demoni kysyi yhtäkkiä ja hänen sanansa inhottivat minua melkein enemmän kuin mikään muu. "Tottakai!" Sirena vastasi kikattaen erittäin epä-sirenamaisesti. "Tee loppu hänestä" Xavier käski ja ojensi veistä. Jos vain olisi mahdollista, silmäni olisivat todennäköisesti tippuneet lattialle. Kaiken kokemamme jälkeen, Sirena tappaisi minut!? Mutta Sirena otti veitsen tyynesti hymyillen ja astui heti lähemmäs minua. Minä vain tuiotin häntä silmiin. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään!! Xavier loikkasi viereeni, nosti minut kovakouraisesti seisomaan ja sai minut puremaan haavan huuleeni, kun yritin pidätellä kivun huutoa. Ja siinä minä seisoin, sidottuna odottamassa että rakastamani tyttö tappaisi minut kylmäverisesti. Sirena seisoi metrin päässä minusta veitsi kohotettuna minuun päin. "Tee se." Xavier käski, ja sekunnissa Sirena heilautti kätensä ylös ja iski minua veitsellä. Joka ikinen soluni huusi kivusta, tunsin viiltävää polttelua rinnassani. Sirena piteli vielä veitsen kahvasta kiinni, kahvasta joka sojotti keskellä rintaani. "Katsotaampa minkälaisen reaktion saamme nyt." Xavier sanoi mysteerisesti ja napsautti sormiaan. En enää ollut varma mitä tapahtui vaan tunsin kuinka lähdin kallistumaan taaksepäin.
Sirena:
Sekunnin murto-osassa tuntui että joku olisi kytkenyt aivoni päälle. Säpsähdin hereille, aivan kuin unesta. Mitä oli tapahtunut? Katsoin hitaasti alas, eteeni. Tuntui että muutuin kiveksi. Zayn makasi edessäni, kädet kummallisesti seläntakana, yltäpäältä veressä. Ja jos se ei ollut tarpeeksi, hänen rinnastaan sojotti veitsen kahva. En ollut tuntenut ikinä näin järkyttävää hetkeä. "ZAYN!!" Minä kirkaisin täysin hysteerisenä ja polvistuin hänen viereensä. Paniikissa ja kovakouraisesti ravistin hänen hartiaansa. Silloin huomasin kuinka omat käteni olivat veriset. Samoin kuten veitsen kahva... Minä olin tehnyt tämän. Minä olin tappanut hänet!! "Zayn!!" Minä itkin ja huusin samaanaikaan ja yritin painaa hänen vuotavaa haavaansa. Veri pulppusi sormien lomasta ja näin kuinka kyyneleeni sekoittuivat siihen. En osannut ajatella selkeästi. En ymmärtänyt mitä oli tapahtunut ja miten se oli tapahtunut. Tämä ei varmasti ollut totta! En antaisi sen olla totta! En antaisi Zaynin kuolla! Hädissäni kumarruin ja suutelin häntä. Ei reaktiota. "Zayn.. Älä jätä minua" kuiskasin nyykyttäen pää hänen olkapäähänsä painettuna. Enkä tuntenut hänen hengittävän.. Enkä tuntenut hänen sydämensä sykettä. Se oli ohi.