~Can You Be My Angel?~ Part 11

Liam:
Finaali oli tosi suuri pettymys meille. En voinut uskoa, että tipuimme nyt lopullisesti pois. Vaikka ei kolmas sija ollut huono, voittaminen olisi ollut unelmien täyttymys. Täytyi kyllä myöntää, että oli hermoillut kovasti sen lehti jutun jälkeen. Pojat ja Simon olivat heti alkaneet kuulustella minulta, oliko juttu totta. En ollut vastannut suoraan. En tietenkään ollut missään suhteessa Chloeen, mutta hän sanoi, että tulisin katumaan jos kieltäisin tämän. En tiennyt millä hän olisi voinut uhkailla minua, mutta aioin selvittää asian.
Olin yrittänyt soittaa Blairillekkin. Hän oli takuulla nähnyt lehden, mutta ihmettelin miksi hän ei ollut soittanut. Kaikki soittoyritykseni menivät vastaajaan. Olin tänään menossa takaisin kotiin, enkä tiennyt minkälaisen vastaanoton saisin..

Blair:
"Yritä osua keskelle!" Big Z kehotti ja kohotti maalitaulun uudestaan. Heitin veitsen jo kymmenennnettä kertaa ja vihdoin osuin. Tappava veitsi osui napakymppiin.
"Sinustahan tulee vielä mestari!" Nevy kehui ja sain häneltä suopean hymyn. Se oli itseasissa ensimmäinen kerta kun hän hymyili minulle tarkoittaen sitä.
Olin koko päivän harjoitellut käyttämään teräaseita. Jack ei ohjannut kehoani, vain tein kaiken omaTa tahdostani. Tiesin, että jos en suostuisi, Jack pakottaisi minut siihen. Parempi tehdä itse, ennen kuin joutuu pakotettuna tekemään jotain kamalampaa. En ollut uskaltanut enää edes ajatella karkaamista, koska tiesin, että Jack estäisi sen. En voinut käsittää miten hän pystyi ohjaamaan minua! Hänessä oli jotakin, mikä sai minut epäilemään hänen ihmisyyttään.

Muistin vasta myöhään iltapäivällä isän. En voinut edes kuvitella kuinka vihainen hän olisi! Olin ollut jo kaksi päivää poissa kotoa, enkä edes tiennyt missä kännykkäni oli. En olisi ihmetellyt jos hän olisi tehnyt rikosilmoituksen! Olin aika huolissani kaikesta tästä. Miksi Jack piti minua täällä? Mikä tämän koko jutun idea oli!?
"Pentu! Sinun vuorosi!" Nevy käski yhtäkkiä. Palasin takaisin maanpinnalle ja huomasin kuinka kaikki katsoivat minua odottavasti. Nevyllä oli lääkepiikki kädessään.
"Saat ilmeisesti ekan kerran! Pian et voi olla ilman!" Baso hymähti ja katseli jo vähän oudon ylivilkkaasti ympärilleen.
He tarjosivat minulle huumeita!! En tiennyt mitä siinä oli, mutta en aikonut ottaa!! Pakokauhuisena vilkuilin mahdollista pakotietä. Mutta en ehtinyt sellaista löytää. Jalkani lähtivät määrätietoisesti kävelemään kohti Nevyä ja vasen käteni kääri oikean käden hupparin hihan ylös. Jack teki sen taas. Nevy survaisi piikin suoneeni ja painoi männän pohjaan. Aluksi ei tuntunut miltään. Mutta sitten tuntui kuin olisin leijunut. Mikään ei haitannut, mikään ei kiinnostanut. Leijuin vapaassa maailmassa.
"Mennääs kaduille vaanimaan!" Craic hörähti ja Nevy alkoi taluttaa minua ulos. Täytyy myöntää, että silloin en välittänyt tippaakaan missä olin ja keiden kanssa.

"Juna tuli!! Pentu, näytäppä vähän taitojasi elävän mallin kanssa!" Big Z käski pari tuntia myöhemmin. Heitin lyhyeksi palaneet marisätkäni maahan, ja jouduin ottamaan seinästä tukea. Olimme seisoskelleet juna-aseman viereisillä kujilla parisen tuntia, polttaen, juoden ja riehuen. Näkökenttäni oli sumea, en ollut varma missä olin tai kuka olin. Hoipertelin vain eteenpäin samalla kun joku pisti veitsen käteeni. Etsisin uhrin ja todennäköisesti tappaisin hänet. Mutta siinä tilassa mokoma ei paljoa häirinnyt. Hoipperoin pois kujalta ja yritin erottaa ihmishahmoja. Juna-aseman ovista tuli juuri saapuneita isojen matkalaukkujen kanssa. Yksi oli tulossa tännepäin. Käsi täristen vedin hupun päähäni ja seisoin keskellä katua. En nähnyt uhriani selvästi, vain harmahtavan takin ja matkalaukun. Kun hän oli parin metrin päässä kohotin veitsen, epäonnistuen täysin yllätyshyökkäyksessä. Seisoin siinä, veitsi koholla ja tuiotin tyhjyyteen.
"Blair!? Mitä helvettiä sinä teet?" Hahmo kysyi juuri ennekuin menetin tajuntani ja kaaduin maahan.


Huomenna varmaan jatkan, jos vaan ehin :)