~Troublemaker~ Part 1

Ruby:
"Etkö varmasti halua jäädä pidemmäksi aikaa?" Jessie kysyi muka huolestuneena, mutta tiesin ettei häntä kiinnostanut pätkääkään. Kiskaisin kengät jalkaani ja käännyin katsomaan häntä.
"Tiedän ettet välitä. En jaksa enää kuunnella kuinka joka toinen sekunti minua haukutaan lihavaksi ja rumaksi!" Tokaisin takaisin ja lähdin talosta ovet paukkuen.
Ulkona olikin kylmempi kuin olin kuvitellut. Hengitykseni nousi höyrynä ilmaan ja kylmyys tuntui heti luissa ja ytimissä. Mutta siitä huolimatta täällä oli parempi, kuin kuuntelemassa sisällä kuinka kuvankauniit ja aivottomat "ystäväni" keskittyivät haukkumaan minua. En tosiaankaan ollut mikään langanlaiha anorektikko. Olin muodokas, ja välillä ihan tyytyväinen. Mutta haukkuminen ja ainainen kiusaaminen alkoivat pitää omatuntoani alhaalla. Olisihan se joskus kiva olla hoikka ja suosittu..

Lähdin kävelemään kohti kotia, kädet tiukasti liian ohuen takkini taskuissa. Ulkona oli jo pimeää, eikä liikkeellä ollut kovinkaan paljon ihmisiä. Yritin unohtaa kaiken inhottavan ja vain keskittyä kävelemiseen. Kotona ei tulisi olemaan helpompaa. Äiti alkaisi valittaa painostani eikä isä edes vaivautuisi huomaamaan minua. Minusta todella tuntui, että olin yksin tässä maailmassa. En kelvannut kenellekkään. Mutta minun pitäisi pysyä vahvana. Jos murtuisin, selviäminen olisi vaikempaa.
Heräsin taas ajatuksistani kun kuulin auton äänen taakani. En kääntynyt ympäri tai mitään, autohan se vain oli. Mutta äänen perusteella auto jarrutti. Juuri minun kohdallani. En ehtinyt kääntyä, ennen kuin    kuulin auton oven aukeavan.
"Mitä hel-" ehdin kiljaista ennen kuin kasvoilleni painettiin takaapäin vahvalta haiseva liina. Rimpuilin hurjasti pakokauhuisena, mutta liinan haju turrutti minut. Valahdin tajuttomaksi ja näkökenttäni pimeni.


Elikkä tässä on eka osa uutta!! Tosi lyhyt kyllä mutta huomenna yritän jatkaa! Miltäs vaikuttaa?:)