~Troublemaker~ Part 11

Harry:
"Oletko AIVAN varmasti kunnossa?" Kysyin varmaan kymmenennen kerran. Gemma kääntyi ympäri ja näytti kärsimättömälle.
"Olen!! Hän ei tehnyt minulle mitään!! Menkää jo!" Hän hoputti ja osoitti autoa.
"Pysy sisällä!! Äläkä avaa ovea ennenkuin me tulemme!" Huusin vielä ja patistin pojat takaisin autoon.
"Kunhan päästään perillä, hajaannutaan. Ruby pitää löytää mahdollisimman nopeasti. Niall, Liam ja Lou menkää te siitä isosta pääovesta. Minä ja Zayn menemme jostain sivuovesta." Selitin ja kaahasin samalla vauhdilla takaisin tehtaalle. Kaikki nyökkäilivät ja miettivät jo strategioita. Minua hermostutti aikalailla. Aikaa oli mennyt melkein puoli tuntia, emmekä ensinnäkään tienneet missä Ruby olisi tai mitä siellä oli tapahtunut. Hakkaisin Danin henkihieveriin jos Rubylta olisi yksikään hius taittunut.

"Nonii! Menkää te edestä!" Käskin heti kun kaarsin tehtaan sorapihalle. Hyppäsimme kaikki ulos autosta ja erosimme. Juoksimme Zaynin kanssa tehtaan toiselle reunalle ja löysimme erittäin ruostuneen sivuoven. Aika helposti murtauduimme sisään, ja tulimme hämärään pikkuhuoneeseen.
"Käy sinä katsomasta tuolta ja minä katson tämän" sanoin hiljaa ja osoitin toista huoneen ovista Zaynille. Hän nyökkäsi ja menin itse toiselle ovelle.
Seuraavassa huoneessa ei ollut mitään ihmeellistä. Muutama toimisto pöytä ja pölyttynyt hyllykkö.
"Harry!" Zayn huudahti yhtäkkiä. Käännyin ympäri heti ja juoksin hänen luokseen. Zaynin ovi oli johtanut suureen halliin. Zayn itse seisoi vähän matkan päässä, ilmeisesti portaiden yläpäässä.
"Täällä on verta" hän sanoi vakavana ja osoitti alas portaista. Pinkaisin hänen luokseen ja tunsin kuinka pulssini nousi, eikä se johtunut juoksemisesta.

Portaat olivat lyhyet ja raudasta valmistetut. Ja niiden alapäässä oli verta. Pieniä läikkiä, ja muutamia raahaus jälkiä. Ja ne olivat vielä märkiä.
"Tännepäin" tokaisin ja osoitin alas. Juoksimme portaat alas ja jatkoimme käytävää eteenpäin. Edessäpäin näkyi valoa. Ja kuulin Danin äänen.


Ruby:
Dan oli raahannut minut käytävän päässä olevaan huoneeseen ja istuttanut tuoliin kovakouraisesti. Ampumahaava ja polvi saivat kivun sietokykyni ylittymään rajusti, ja olin täysin shokissa. En kuullut mitä Daniel puhui, näkökenttäni oli hämärä ja kaikki raajani tärisivät hervottomasti. Nyt olisi vain helpompaa kuolla. Pääsisin kivusta pois...
Kesken vaivalloisen ajatteluni, kuulin jonkun yhtäkkiä huutavan nimeäni. Kohotin päätäni ja siristin varovasti silmiäni. Harry ja Zayn seisoivat oviaukolla ja kummankin katseet olivat lukittuneet minuun. He tulivat sittenkin hakemaan minua! Mutta oli suuri ongelma.
"Ajattelitteko ottaa hänet noin vain takaisin?" Daniel kysyi naurahtaen heiltä.
"Kyllä me vähän mietittiin! Uskallakkin koskea Rubyyn enää sormellasikaan!" Harry murahti matalasti ja astui sisemmäs huoneeseen.
"Olen aina rikkonut rajoja" Daniel vastasi ja täysin varoittamatta syöksähti luokseni ja löi minua vammautuneelle polvelleni. Kirkaisin välittömästi sokaisevasti kivusta ja koko ruumiini vääntelehti hallitsemattomasti shokissa. Kipua ei voinut sanoin kuvailla. En tiennyt mikä vika polvessa oli, mutta murtumakaan ei voinut aiheuttaa tällaista kipua. Tuolini kaatui rajun reaktioni voimasta selälleen ja löin kaiken muun lisäksi pääni betoniin. Silmäni täyttyivät tähdistä kun yritin säilyttää tajuntani.
"Tapan sinut" Harry karjaisi ja kuulin mäiskähdyksiä. Menin heti paniikkiin heidän puolestaan. Danielilla oli ase!
En voinut jäädä paikalleni, vaikka olisin voinut kiljua ääneen kivusta kun liikautinkin polveani. Oli pakko tehdä jotain. Varovasti nosti ylävartaloni ilmaan ja riisuin hupparini. Sidoin sen jyskyttävän polveni ympärille. Parempi sekin kun ei mitään..
Hitaasti nostin kummatkin jalkani maahan, varoen liikuttamasti niitä. Varovaisuudesta huolimatta kyyneleet vierivät jo ennestäänkin tuhriintuneita poskiani pitkin.
Istualtaan näin tappelun. Harry ja Daniel olivat ajautuneet kauemmas, mutta Zayn hoiperteli itsekseen pidellen päätään. Hänelle oli sattunut jotain todella vakavaa..
Hammasta purren kipusin seisaalleni, mutta seisoin yhdellä jalalla. Loukkaantunut jalka ei sietänyt painoa lainkaan, joten jouduin kinkkaamaan.

Tiesin mitä minun pitäisi tehdä, mutta tarvitsin siihen jotain kättä pidenpää. Maasta poimimani lauta saisi nyt kelvata..
Lähdin hitaasti ja vaivalloisesti lähestymään Danielia, joka olin juuri selin minuun. Hän ja Harry hakkasivat toisiaan vuorotellen ja molemmat olivat jo loukkaantuneita. Etsin katseellani vielä Zaynin joka nyt vain makasi maassa kauempana. Veri lätäkkö hänen ympärillään kasvoi hälyttävää vauhtia..
"Nonii nyt saa riittää! Te kakarat olette häirinneet minua aika pahasti ja lopetan sen nyt!" Dan karjaisi ja veti aseen takkinsa taskusta. Piippu osoitti nyt paikalleen jähmettynyttä Harrya.
Olin muutaman metrin päässä enää.. Sitten heilautin lankun taakse ja iskin sen kaksinkäsin Danielin ohimoon. Isku oli kova ja osuin oikeaan paikkaan. Dan kaatui maahan tajuttomana. Mutta niin tein minäkin. Tasapainoni järkkyi, enkä saanut tukea mistään. Kaaduin rähmälleni maahan ja kipu lopultakin vei minut tajuttomuuden puolelle..


Tää oli pidempi, mutta sitte kännykkä lagas ja poisti puolet! No tässä on sitte actionia!