~Troublemaker~ Part 2

Ruby:
Heräsin seuraavan kerran pimeydessä. Makasin leveällä sängyllä, näkemättä eteeni. Vaivalloisesti nousin istumaan ja yritin tunnustella ympäristöä käsilläni. Minua pelotti aika paljon, mutta jos aion päästä pois, minun piti ajatella selkeästi. Kontattuani pois sängystä, nousin seisomaan. Sokkona lähdin tunnustelemaan tietäni eteenpäin. Huone tuntui aika isolta. Siellä oli ilmeisesti kaksi ikkunaakin, mutta ne oli peitetty jollain. Hetken etsimisen jälkeen löysin oven. Se oli lukittu ulkoapäin, mutta aloin hakkaamaan sitä nyrkeilläni. Halusin pois tästä huoneesta.

Yhtäkkiä oven toiselta puolelta kuului avaimen kilinää ja ovi tempaistiin auki. Kirkas valo sokaisi minut välittömästi ja peräännyin hieman kauemmas. Siristin silmiäni ja näin oviaukossa seisovan pitkän miehen.
"Päästä minut pois" sanoin hiljaa. Mies oli hiljaa, mutta tuli lähemmäs minua. En tiennyt miksi minut oli tänne ylipäätänsä tuotu, mutten aikonut olla täällä vapaaehtoisesti.
"Sinä jäät tänne" mies vastasi matalalla äänellä ja seisoi nyt edessäni. Olin aika lyhyt ja olin miestä vain hädin tuskin olkapäihin asti. Miehellä oli tumma t-paita ja farkut. Hänellä oli myös tummat kihara hiukset jotka reunustivat hänen kasvojaan.
"Miksi?" Intin katsoen suoraan miehen silmiin. Mies hymähti, ja kumartui alaspäin. Hitaasti hän suuteli minua otsalle ja poistui sen jälkeen suoraan huoneesta. Jäin paikalleni. Mitä tämä nyt muka merkitsi?! Tuntematon mies, tai ehkä jopa poika, sieppaa minut, lukitsee huoneeseen ja suutelee otsalle! En ollut ikinä nähnyt tätä miestä.. Vaikka täytyi myöntää, että hän oli komea, mutta miksi hän lukitsee minut huoneeseen!?

En tiennyt kuinka kauan aikaa oli mennyt, kun kuulin ääniä oven ulkopuolelta. Nousin sängyltä ja painoin korvani kiinni oveen.
"Harreeeeh!! Oletko nähnyt sitä vaaleaa paitaani? Se saattaa olla huoneessasi jos en väärin muista!" Tuntematon mies ääni huusi kovaäänisesti ja kuulin joidenkin nauravan.
"Minä haen sen" Harry, kidnappaajani, vastasi ja kuulin askeltelten lähestyvän. Nyt saattoi olla tilaisuuteni päästä pakoon. Asetuin oven taakse, puolittain piiloon, jotta pystyisin pakenemaan nopeasti. Toivottavasti muut miehet eivät olleet jutussa mukana.
Ovi avautui ja valo valaisi taas huoneen. Harry ei kuitenkaan tullut sisälle. Henkeä pidättäen odotin piilossani, että hän vapauttaisi pakoreittini.
"Turha yrittää leikkiä piilosta." Harry hymähti ja yhdellä oven liikautuksella paljasti piiloni. Seisoin siinä hievahtamatta, tuiottaen hymyilevän Harryn kasvoihin. Vaikka olin paljastunut, oli minun pakko yrittää. Pinkaisin eteenpäin, törmäten Harryn keskivartaloon. Hän horjahti ja antoi minulle tilaa paeta. Pääsin huoneesta pois ja olin juuri aikeissa alkaa huutaa apua, kun vahvat kädet peittivät suuni takaapäin. Harry vetäisi minut kiinni itseensä ja tunsin hänen kiharansa poskeani vasten.
"Turha yrittää vastustella kultaseni. Et pääse karkuun minulta" Hän kuiskasi pehmeästi korvaani, ja veti minut takaisin huoneeseen.

Jäin taas yksin. Keinoni alkoivat olla jo vähissä. En uskaltanut huutaa apua. En tiennyt mitä Harry voisi tehdä minulle. Hän oli pelottava mutta kummallisen vetovoimainen.  Mutta en saisi alkaa ajatella noin... Mutta pakko minun oli täältä pois päästä. Menin taas ovelle ja aloin rynkyttää sitä.
"Apua!! Päästäkää minut pois täältä!!" Kiljuin, ja kuulin kuinka keskustelu lakkasi oven ulkopuolella.
"Mikä se oli?"
"En tiedä. Se kuului Harryn huoneesta. Missä Harry edes on!?"
"Lähti jonnekkin. Mutta en aio jäädä odottamaan"
Seuraavaksi kuului askelten ääniä ja joku pysähtyi oven toiselle puolelle.
"Onko siellä joku?" Varovainen mies ääni kysyi.
"Avatkaa ovi" sähähdin takaisin, malttamattona. Nämä miehet eivät tuntuneet tietävän minusta. Pääsisin pois. Kuului muminaa ja sen jälkeen ovi avattiin aivaimella.
Ovella seisoi kolme miestä. Kaksi tumma hiuksista ja yksi vaalea. Seisoin heidän edessään silmiäni siristellen.
"Mitä helvettiä!? Oletko kunnossa?" Yksi heistä kysyi kummissaan ja astui lähemmäs. Nyökkäsin hitaasti.
"Toiko Harry sinut tänne?" Blondi kysyi ja veti minut pois huoneesta. Nyökkäsin toistamiseen varovaisena ja seurasin heitä. Miehet istuttivat minut sohvalle ja joku meni tekemään teetä. Muut kaksi istuivat viereeni.
"Mikä sinun nimesi on?" Ruskeahiuksinen kysyi hiljaa.
"Ruby" vastasin yhtälailla hiljaa.
"Minä olen Louis. Tässä on Niall ja Liam on keittiössä." Louis kertoi. Nyökkäsin ja hymyilin pienesti. Olin ihan hyvilläni, että Harry oli poissa. Ehkä nämä kolme auttaisivat minut pois. Mutta en ehtinyt kauaa iloita. Kuulin lähestyvät askelet ja näin kuinka Louis ja Niall jähmettyivät.
"Älkää koskeko häneen. Hän on minun." Harryn matala ääni käski takaani.


Tää on nyt sitte vähän pidempi!:) mutta siis.. Se että Harry on tommonen outo ja pelottava, nii tällä ei oo mitää tekemistä oikeen Harryn kaa xD koska eihä Harry tommosta tekis! Nii eikä nää muutkaa pojat oo mitää iha normeja, mutta tää onki vähä tämmöne outo ficci xD