~Troublemaker~ Part 7

Ruby:
"Oletko kunnossa?" Harry kysyi hiljaa pimeässä. Käänsin kylkeä, jotta olisin häneen päin. Oli jo yö, ja olin vasta alkanut tajuta mitä oli tapahtunut. Minulla oli orpo olo. Ei ollut enää ketään kuka huolehtisi, tai odottaisi kotona. Minulla ei ollut enää kotia.
Mutta en alkaisi kerämään sääliä. En halunnut vuodattaa kaikkea melkein ventovieraille.
"Joo" huokaisin, ja olisin voinut vannoa, että näin pimeydessä Harryn kurtistavan kulmakarvojaan.
"Ihan oikeasti. Tiedän, ettei kaikki voi olla hyvin. Et varmaankaan halua puhua, mutta minä kyllä kuuntelen jos sitä haluat" Harry vastasi, kohotti kätensä ja silitti hitaasti poskeani peukalollaan. Se oli yllätän rauhoittavaa. Harry oli niin.. Sitä ei voinut kuvailla. Hän oli salaperäinen, mutta lempeä! En ollut koskaan tavannu toista hänenlaistaan.
"Kiitos" minä kuiskasin ja hymyilin. Harry hymähti myös ja siirtyi lähemmäs minua. Hän siirsi oikeaa kättään ja tarjosi paikkaa kainalossaan. Punastuin niin helakasti, että oli kiitollinen pimeydestä. Livahdin hänen kainaloonsa ja sain vahvan käsivarren suojelevasti ympärilleni. Painoin pääni Harryn paidattomalle olkapäälle ja rentouduin. Tuntui niin turvalliselta. Aivan kuin mikään ei olisi pystynyt tavoittamaan minua nyt.

Niall:
Heräsin aika yhtäkkisesti näläntunteeseen. Ei kyllä mikään ihme, kun eilen illalla söin vain neljä paahtoleipää. Nousin istumaan sängyn reunalle ja tiirasin kelloa. Melkein yhdeksän jo. Mutta taisin silti olla ensimmäinen hereillä, ellei Harry ollut taas vaihteeksi katsomassa telkkaria itsekseen. Nousin ylös ja menin vessan kautta keittiöön. Hetken päästä siirryinkin olohuoneeseen sipsi pussin ja paahtoleipä pinon kanssa.
"Huomenta" mumisin Harrylle, joka istui sohvalla, katse kännykässä. Toivottavasti hän sai selvää puheestani, kun suuni oli täynnä leipää.
"Ai, huomenta" Harry vastasi kuitenkin ja ryösti sipsi pussin minulta heti kun istuin hänen viereeni. Normaalisti olisin taistellut kynsin ja hampain saadakseni sen takaisin, mutta nyt olin liian väsynyt. Eikä Harry kuitenkaan söisi sitä kokonaan..
"Hmmm.. Miten Ruby voi?" Kysyin lopulta, ahdettuani kaikki leivät vatsaani. Harry laski kännykän kädestään ja hieroi kasvojaan.
"En ole varma. Hän sanoo että on kunnossa, mutta kyllä sen näkee että asia painaa" Hän vastasi ja näytti tyytymättömältä. Se sai minut miettimään oliko heidän välillään jotain. He nukkuivat yhdessä. Kukaan muu ei tiennyt mitä siellä yöisin tapahtui. Mutta en antanut asian häiritä.
"Eiköhän se siitä. Ei kannata ahdistaa häntä siitä. Saisinko sipsit takaisin?" Kysyin ja ojensin käteni. Harry heilautti pussin takaisin minulle ja kääntyi laittamaan telkkarin päälle.
Koko tunnin kestävän komedian aikana Harry ei nauranut. Hän tuntui ajattelevan kovasti jotain. Mutta en aikonut kysellä. Kertokoon kun haluaisi...



Vähän lyhyt ja tylsä mutta actionia on tulossa!