~Troublemaker~ Part 13

Ruby:
Harry juuri suuteli minua!! Olisin niin halunnut reagoida ja avata silmäni, muuten pystynyt! Olin varmaan puoliksi tajuton, mutta kuulin mitä ympärilläni tapahtui.
"Mark, laita tytölle tupla annos kipulääkkeitä. Polvilumpio täytyy laittaa paikalleen heti sairaalassa. Pojalle normi annos ja paksu side" joku käski. En tuntenut piikin pistosta, mutta pian kipu alkoi hälvetä. Se ei kadonnut, mutta helpottui. Paareja lähdettiin työntämään ja hetken kuluttua minut nostettiin ambulanssiin ja ovi paiskattiin kiinni.
"Ruby. Purista kättäni jos kuulet ja ymmärrät mitä sanon" mies ääni käski ja tarttui oikeaa käteeni. Hennosti liikautin sormiani.
"Hyvä. Me viemme sinut nyt sairaalaan jossa sinut hoidetaan varmasti kuntoon" mies rauhoitteli. Auto lähti hätävalot päällä liikkeelle.

Niall:
Zayn ja Ruby vietiin ambulansseilla sairaalaan ja me jäimme vielä odottamaan poliisia.
"Aikamoinen juttu.. Toivottavasti he kummatkin ovat kunnossa"  Louis totesi kun seisoskelimme vieläkin tajuttoman Danin luona. Minä, hän ja Liam olimme aikalailla pihalla tästä. Harry oli hiljaa ja tuiotti kädet puuskassa Dania..
"Kunhan päästään tästä niin mennään sinne heti. Haetaan Gemma mukaan" Harry sanoi ja hieroi kasvojaan. Aika stressaava päivä meille kaikille.

Eipä siinä todellakaan mennyt kauaa. Kaksi poliisia tuli, haastatteli meitä ja vei Danin mukaansa.
Menimme autoon ja ajoimme ensin kotiin. Harry soitti Gemmalle ja kertoi mitä oli tapahtunut. Gemma oli ihan järkyttynyt kun hän tunki autoon meidän seuraksemme.
"Ihan järkyttävää!! Eikai tämä ole minun vikani!? Jos en olisi jäänyt Danille kiinni, Harry ei olisi siepannut Rubya, eikä nyt hän ja Zayn olisi hengenvaarassa!!" Gemma höpötti heti ja näytti tosi huolestuneelta. Kukaan meistä ei ajatellut noin. Ainut syyllinen oli Dan, siitä ei päässyt mihinkään. Me emme kuitenkaan vieläkään tienneet mitä oli tapahtunut sillä välin kun olimme olleet poissa.

Harry:
Heti sairaalaan pääsymme jälkeen ryntäsimme info tiskille. Nainen kertoi Rubyn olevan leikkauksessa ja Zaynin toipuvan tikkauksesta. Pyysimme myös huoneiden numerot ja lähdimme etsimään Zaynia.

"Turbaani!" Niall huudahti heti kun astuimme Zaynin huoneeseen. Hänellä olikin valkoinen side päänsä ympärillä. Joitakin mustia hiusia sojotti sieltä täältä.
"Nyt on vähän vaikea laittaa hiuksia" Zayn sanoi ja oli huojentavaa nähdä hänen naurahtavan.
"Mitä sinulle tehtiin?" Liam kysyi ja istui tuolille Zaynin sängyn viereen.
"No se haava oli aika syvä, joten se tikattiin ja minulle annetaan lisäverta" hän selitti ja osoitti veri pussia joka roikkui telineessä hänen oikealla puolellaan.
"Mutta ei mitään vakavempaa?"
"Ei. Huonoin puoli tässä on kieltämättä nämä vaatteet" Zayn irvisti. Kieltämättä hänen vaalean sininen sairaala paitansa näytti hirveälle.
Leiriydyimme Zaynin sängyn ympärille ja tapoimme aikaa. Odotimme kaikki, että saisimme lisää tietoa Rubyn tilasta. Olin aika hermostunut, enkä oikein pystynyt keskittymään mihinkään.
"Käyn katsomassa onko leikkaus ohi" sanoin lopulta, tunnin odottelun jälkeen. Rubyn huone oli kerroksen ylempänä kuin Zaynin, joten harpoin lyhyet portaat yläkertaan.
Kauempaa näin jo, että huoneessa oli valot. Olin hermostunut näkemään mitä vammoja hän oli saanut.
Koputin kolmesti ja työnsin sen jälkeen oven auki. Valtaisa helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni. Ruby istui sängyssään tuettuna ja käänsi katseensa minuun. Ja hymyili.
"Hei" hän tervehti ja heilautti kättään.
"Hei.." Huokaisin ja menin hänen luokseen. Rubyn toinen jalka oli selvästi toista leveämpi, ilmeisesti paksujen siteiden ja tukien takia ja hänellä oli laastareita käsivarsissaan.
"Miten voit?" Kysyin ja istuin tuolille hänen viereensä.
"Hyvin. Väsyttää ja olo on vähän tokkurainen, mutta muuten olen elämäni kunnossa" Ruby hymähti ja sai minutkin hymyilemään. Onneksi hän sentään vitsaili.
"Milloin pääset pois?"
"Normaalisti varmaan kahden viikon kuluttua, mutta valitin niin kovasti ja lupasin käyttäytyä ihmisiksi, niin parin päivän kuluttua" hän vastasi naurahtaen käheästi.
"Minä voinkin tulla nukkumaan tänne kanssasi. Mahtuisin tuohon jalkopäähän täydellisesti" hymyilin ja Ruby tarttui kädestäni.
"Etkö voisi oikeasti jäädä?" Hän kysyi koiranpentu ilme kasvoillaan. Tuo ilme saisi minut muuttamaan mieleno koska vain..
"Vaikka väkisin! Raahaan tänne patjan ja nukun tässä lattialla!" Hymyilin. Olin iloinen siitä, että kommenttini sai Rubyn nauramaan. Koska se sai minut onnelliseksi.
"Hyvä! Mutta jos kierin unissani, voin tipahtaa päällesi!" Hän irvisti.
"Mikäs siinä! Minulle kelpaa mikä vain" vinkkasin. Tiesin, että Ruby punastuisi ja olin oikeassa.

"Harry" Ruby sanoi hetken kuluttua. Kohotin kulmakarvojani kysyvästi ja kumarruin hieman lähemmäs häntä.
"Minä rakastan sinua" hän sanoi katsoessaan minua suoraan silmiin. Tämä tuntui käytännössä lottovoitolle. Olisin alkanut tuulettaa ja juosta ympäri sairaalaa jos olisin kehdannut.
"Minäpä rakastan sinua enemmän" naurahdin ja hellästi vedin Rubyn lähemmäs minua.
Suudelma oli täydellinen. Kummatkin tarkoitimme sitä mitä sanoimme ja sen huomasi. Ruby kietoi käsivartensa niskani ympärille ja painautui lähemmäs minua. Pidin hänestä kiinni varmuuden vuoksi. Jos hän tippuisi sängystään suudelman takia ja murtaisi kätensä, sitoisin hänet sänkyyn kiinni!! Ei tietenkään sillä tavalla ajateltuna. Huomasin, että ajattelin kaikkea ihan sekavaa koko ajan..
Irroittauduimme toisistamme, mutta Ruby painoi päänsä rintaani vasten.
"Ensimmäinen kerta" totesin hymyillen.
"Toinen. Olin hereillä ensimmäisellä kerralla" Ruby korjasi ja minun oli pakko nauraa. Onneksi kaikki oli kääntynyt parhain päin. Dan joutuisi vankilaan, eikä meillä olisi enää ongelmia.